IRC-Galleria

On tosiaan kulunu jokunen tovi siitä, kun viimeksi oon tänne kirjotellu. Jos nyt yrittäisi taas. On elämä ollu suhteellisen hektistä, eikä oo tosiaan jääny pahemmin ylimäärästä aikaa. Kevät meni nopeasti ja kiireessä, esseitä kirjotellessa ja harjottelun parissa. Sen lisäksi tanssi ja muuten seurakunta vei loput ajasta. Ei siinä sitte paljoa muuta ehtiny. :) Paljonhan siinä keväänkin aikana tapahtu, mutta paha mennä näin jälkeenpäin tarkemmin sanomaan että mitä.. ;) Sen voin sanoa, että harjottelu meni loistavasti, nautin tosi paljon viriketoiminnan vetämisestä vanhuksille, ja sain uuden ystävän, jolla on elämänkokemusta 95-vuoden ajalta. Vanhuus-opintokokonaisuuden aikana sain taas lisää varmistusta sille, että se on sitä mitä mä haluan.
Kesä alko lepposissa merkeissä viikon mökkilomalla Mellun ja Aatun kanssa. Reissu oli aivan mahtava ja sai tosissaan levätä. Päivän ohjelma koostui lähinnä nukkumisesta, syömisestä, lukemisesta ja saunomisesta. Ja se oli todellaki luksusta! Ja siitä sitten alko kesän työrupeama mummojen ja pappojen kanssa. Muuta en juurikaan kesän aikana ole ehtiny ku olla töissä. Tosin on ollu kyllä aivan mahtavia hetkiä, ja viime viikonloppuna oltiin Mellun kanssa viikonloppulomalla Porvoossa. Oli ihana reissu, vaikkakin toisena päivänä sato koko päivän vettä ja tavarat jäi lukkojen taakse porvoon matkahuoltoon. No, eipähän tarvinnu raahata matkatavaroita.. ;)

Paljon oon miettiny elämää tässä ja sitä mitä mä haluun elämältä. Välillä sitä uppoutuu niin kovaa kiireisiin että ei mieti enää mitään, eikä sitä että onko tää sitä mitä mä haluan. Kiire on vieny mun elämässä taas viimesen vuoden aikana tosi ison palan, ja tajusin tässä (tai oikeestaan mut laitettiin tajuamaan) sen että mikä on oikeesti tärkeetä. Ja että mun täytyy levätä ja kuunnella itteeni. Ja niin mä aion tehä. Vaikka on paljon asioita mitä haluaa tehä ja mitä "pitää" tehdä, niin on helpottava huomata se kuinka vähä on kuitenkaan välttämätöntä.. Ja välttämätöntä mulle on se,et saan kulkea täysin Jumalan tahdossa. Ja mä oon kuunnellu. Ja nyt mua taas viedään. Jumalalla on niin paljo parempaa ku ite osais edes pyytää. ja se on mahtavaa, kun ei tarvi ite pähkäillä päätänsä hajalle, kun Isä johdattaa. Ainut mitä mä loppujen lopuks haluun, on elää Jumalalle. Ja se tarkottaa aina jostaki luopumista, mutta myös aina sitä, että saa moninkertasesti takasin. Niinku Espanjaki osoitti. Mielenkiinnolla odotan syksyä. Vaikka luopuminen sattuu, on hienoo tietää et Jumala näkee. Ja mä saan olla vaan Jumalan edessä, yrittättä ja teeskentelemättä.

Kesän aikana on ollu sellasia pienen pieniä, mutta itelle tosi suuria hetkiä, kun on istunu vaikka joen rannalla ja kuunnellu kosken pauhinaa ja keränny kukkia. Ne on ollu niitä hetkiä jotka on antanu ehkä eniten. Niitä hetkiä, kun tuntee että Jumala on lähempänä ku koskaan. :)

Paljon on tapahtunu.. kerron ens viikolla lisää. huomenna aamulla lähetään mökille lepäämään.. jes! keskelle ei mitään. eli mua ei siis saa välttämät kiinni.
mutta hyvää pääsiäistä kaikille!!
Haleja! <3

On taas menny kuukaus siitä kun viimeks kirjotin.. Syynä on yksinkertaisella suomenkielellä sanottuna kiire. Se on sana joka kuulostaa mun korvissa välillä melkein kirosanalta. Se on sitonu mun elämää aika rankalla kädellä. Koulu on mun kiireeseen ehdottomasti suurin syy. Se todella tuntuu välillä enemmän eloojäämistaistelulta kuin opiskelulta.. Tehtäviä on paljon enemmän kun laki sallii ja aikaa taas minimaalisen vähän.. jos joku viisas ihminen voisi kertoa mulle, että kuinka mä saan kahdessa viikossa kirjotettua 20 sivun esseen sisältäen noin kymmenen lähdekirjaa (joita en ole edes löytänyt) ja haastattelun(josta ei vielä mitään tietoa), luettua kaksi tenttikirjaa, tehtyä opinnäytetyösuunnitelman ja yhden suullisen esitelmän. Mä en ymmärrä. Mutta hei, mä oon kyllä ollu ahkerakin! Paljon ahkerampi mitä olisin panikoinniltani uskonu olevani.. Kirjotin eilen yhen esseen loppuun ja tänään kirjotin englannin esseen! Jee!!
Lueskelin äsken noita mun edellisiä päiväkirjamerkintöjää.. Mä oon kaiken tän kiiren keskellä todella taas unohtanu kaikista tärkeimmän. Jumalan. Ja sitten mä vielä ihmettelen miksi mua ahdistaa.. Mä en ole viettäny Isän kanssa aikaa tarpeeksi. Vaikka hän juuri on se, jolta mä saan avun kaikkeen. Taas oon tullu siihen pisteeseen, että huomaan yrittäneeni liikaa itse ja antanu kaiken stressin, kiireen ja ahdistuksen viedä tilaa Jumalalta. Siksi:
Haluan Isä sulta pyytää anteeksi sitä, että olen taas sulkenut silmäni näkemästä sun suuruuttas ja ihmeellisyyttäs, joka on niin paljon suurempaa ja tärkeämpää kuin mitkään esseet. Auta mua Isä pääsemään taas lähemmäs sinua ja täytä mua sun rakkaudellasi ja voimallasi. Mä tiedän olevani opiskelemassa sen takia, että sä mut sinne johdatit. Mä tiedän olevani sillä paikalla joka on sun antama paikka mulle tällä hetkellä. Mä pyydän että se ei enää menisi sun edelles Isä. Mä pyydän myös sitä Isä, että et antaisi mun ajaa taas itteäni loppuun kaikella työllä ja kiireellä. Etten unohtaisi sitä opetusta jonka jo olet mulle antanut.. Mä pyydän että siunaat mun kätteni teot ja autat mua. Tarviin sua tosi paljon. Olet Isä rakas. Amen.

"Kiitos Isä siitä mitä teet mun elämässä, siitä kuinka sä ihmeellisellä tavalla koko ajan pidät musta huolta, järjestelet mun asioita ja annat mun tuntea itteni arvokkaaksi. Mä pyydän sulta voimia jokaiseen päivään, ja sitä että voisin joka päivä kulkea sun henkesi johdatuksessa. Pyydän myös että sun henkesi kautta saisin virvottua sillon kun olen väsynyt. Kiitos siitä, että vaikka mä olen pieni ja heikko, niin sä olet suuri, mahtava ja rakastava Jumala johon saan turvata täysin ja kaikissa asioissa. Kiitos että mulle kuuluu sun poikasi nimessä terveys ja vapaus. Kiitos Isä että saan joka aamu herätessäni tarttua sun käteesi ja pyytää: Kuljeta ja johda."

Huhu, on taas menny kuukaus siitä ku oon viimeks kirjottanu.. Mutta parempi myöhään ku ei millonkaan. Koulu on taas alkanu rytinällä.. Vaikka mulla on tää lukukausi etäopiskelua niin hommia riittä kyllä ihan vaikka muille jakaa..ihan tiedoks että jos jotain kiinnostaa ylimääräset tehtävät!! ;) heh, no ei. Mutta toisaalta oon oottanu tätä vanhuus- opintokokonaisuutta tosi paljon.. :) Kävin eilen haastattelemassa yhteen tehtävään kolmea vanhusta. Oli jotenkin aika ihanaa. Sai nähä vaikka mitä valokuvia ja lehtileikkeitä ja kuulla tarinoita menneestä. :)

Voimat on vähän alkanu pikkuhiljaa palautumaan, mutta edelleen yritän parhaani mukaan ottaa rauhallisesti. Oon karsinu tekemisiä jonkin verran, että nyt oikeesti pystys keskittymään oleelliseen. Jumalaan ja opiskeluun. Ja tanssiryhmän kanssa jatketaan täydellä höngällä uuteen vuoteen. Ja ei tietty mun ihanuuksia pidä unohtaa. Niinku perhettä ja ystäviä. Välillä mua ei välttämättä kauheesti nää, ku keskitän voimani tällä hetkellä siihen, että jaksan ite. Mutta onneks te tiedätte että mä oon silti aina olemassa. :) Yritän olla vähän itsekäs. ;)

Jumalan kanssa mulla menee tosi hyvin, se on vaan niin mahtava. Se jaksaa mun kanssa vaikka välillä kiukuttelenki. Se jaksaa vääntää mulle asioita rautalangasta. Niin ku sellasia asioita ku usko ja luottaminen ja odottaminen. Kamalan vaikeita asioita mutta sitte ku rautalangalla väännetään niin taas hetken muistaa mikä on tärkeetä. :D

Rautalanka on hyvä keksintö. Moikka!

//jemppu :)

Jumala on ihmeellinen. Sanat ei riitä. Vaikka tekee kipeää niin en osaa muuta kuin tanssia Herralle. Ylistää häntä kaikesta siitä mitä hän on.
Joulu ja uuden vuoden meiningit on mennyt. Uusi vuosi, niinku puhdas sivu, on edessä. Kaikki mahdollista. Kaikki. Mieletön tunne. Mutta silti tuntee itsensä niin pieneksi, kun tuntee Jumalan suuruuden. Sen että kaikki TODELLA on mahdollista..
Jouluun. Eli se meni mahtavasti. Sain levätä perheen kanssa ja viettää ihanaa aikaa yhdessä. Vaikka oli koko joulun aika töitä oli silti ihanaa aikaa. Ja oli kiva olla töissäkin, nähdä taas mummoja ja pappoja. Oli tosi rankkaa, mutta sainkin taas paljon. Ja se antaa näkökulmaa kun viettää joulua laitoksessa. Sitä ymmärtää kuinka todella etuoikeutettu on, että on rakkaat ympärillä jouluna. Kaikilla ei niin todellakaan ole ja se murtaa sydämen kun näkee ihmisiä jotka itkevät jouluna. Muuta en osaa silloin tehdä, kuin yrittää loistaa Herramme rakkautta niille joilla sitä ei ole. Antaa sitä mitä mulla on.

Viikko sitten espanjalaiset tuli Suomeen ja Elise tuli mun luo viikoks. Oltiin niitä vastassa kentällä ja oli mahtava nähdä niitä yli puoleen vuoteen! Seuraavat päivät vietettiin yhdessä aikaa, käytiin kattomassa nähtävyyksiä, kierreltiin Helsinkiä ja vietiin espanjalaiset rautatientorille luistelemaan!! Teiän olis pitäny nähä, vaikka suurin osa kyl osas ihmeen hyvin!! :D
Perjantaina tuli taas yks rakas lisää Helsinkiin (Anni) ja alko uuden vuoden tapahtuma Saalemilla mikä oli mieletön siunaus. Kun sai viettää yhessä monien rakkaitten kanssa aikaa Jumalan läsnäolossa..Perjantaina ja lauantaina meillä oli tanssikeikat ja oli taas uskomaton fiilis tanssia ja ylistää! Sitä ei voi sanoin kuvailla sitä passionia ja iloa mikä tulee tanssiessa Herralle!! Ja lauantaina tanssittiin Sohvin kanssa yks tanssi kahestaan.. Niin siistiä!!! Kiitti rakas!! <3 Ja perjantaina pelastu yks mun perheenjäsenistä.. Kiitos Herralle! :D
Sunnuntaina lähettiin porukalla Tuusulaan mökille uudeks vuodeks. Meitä oli siellä sellaset 30 tyyppiä, eli porukkaa riitti.. :) Voitte vaan kuvitella sen fiiliksen kun tupa täynnä sellasia ystäviä joita ei oo nähny joitakin yli puoleen vuoteen. Sellasia joita oli Espanjassa samaan aikaan meiän kanssa ja sellasia jotka on tullut mukaan matkojen varrelta.. Syötiin, saunottiin, chillattiin ja pidettiin hauskaa. Ja kaikki kävi avannossa uimassa, mukaan lukien espanjalaiset! Pojat teki reiän jäähän ja sitte eiku sinne vaan! Olin ekaa kertaa elämässä avannossa ja oli kyl melkonen kokemus.. Mutta niin positiivisella tavalla että pakko mennä joskus uudestaan! :)
Elise lähti eilen kotiin ja espanjalaiset tänään. Ikävä tulee..

Ja Mellu oli yökyläilemässä ja parannettiin maailmaa aamuneljään asti taas, niin ku aina.. :) Mellu on ihanuus.. <3
Nyt on pari päivää kyl väsyttäny aika ankarasti ku ollu suhteellisen hektinen viikko.. Nyt sitte pitää yrittää palautua että jaksas käydä käsiks koulujuttuihin..

Niin ja sitten. Viime päivinä oon taas pysähtyny miettimään sitä kuinka siunattu mä olen saanu olla. Jumala on antanu mulle perheen, opiskelupaikan, mulla on kämppä, töitä, ihana seurakunta jne,jne,, Ja ennenkaikkea Jumala on antanu ihanimpia ystäviä mitä vaan voi olla. Ja kuinka mä haluisin että jokainen teistä muistais aina sen, että te ootte mulle valtavan rakkaita riippumatta siitä millanen olotila mulla on, riippumatta siitä oonko mä joskus etäinen tai jotain. Mä haluan alottaa mun uuden vuoden muistuttamalla kaikkia mun rakkaita siitä, kuinka elintärkeitä te ootte mulle.. Muistattehan sen aina. Muistattehan.

Alotetaan uus vuosi uskomalla siihen että kaikki on mahdollista! Ja että mikään ei voi olla meitä vastaan kun Jumala on meidän puolella.. Muistetaan oikeesti että Kaikkivaltias on meidän kanssa kaikilla meiän teillä..
<3

Joulu. Tämä joulu on erilainen kuin ennen. Se on erilainen monesta syystä. Siksi ettei yksikään joulu voi koskaan olla samanlainen. Siksi että tänä Jouluna en ole ostanut kuin pari lahjaa. Siksi että olen taas vuoden aikana oppinut enemmän tuntemaan Häntä, jonka vuoksi juhlimme joulua. Kun katson ihmisten juoksevan ympäriinsä ostamassa joululahjoja ja stressaamassa päänsä puhki, tunnistan heidän joukostaan itseni. Kaikkina aikaisempina jouluina. Tänä jouluna olen yrittänyt pysyä kaukana siitä kiireestä. Yksi syy siihen on ollut se,että olen ollut tosi väsynyt. Olen joutunut kohtaamaan sen tosiasian että en pystykään kaikkeen ja että muakin voi oikeasti väsyttää. Oon joutunu yrittää oppia sen että mun ei tarvi olla täydellinen. Se on vaikeeta, mutta vapauttavaa. Kerrankin voi hyvällä omalla tunnolla edes yrittää sanoa ei.
Viimesten viikkojen aikana oon miettiny asioita tosi paljon. Koko elämää. Sitä mitä on ollut, mitä on nyt ja mitä toivoisi tulevaisuudelta. Oon tullut siihen ainoaan päätökseen, että mun menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus on ollut ja tulee aina olemaan Isän käsissä. Mä saan olla vajavainen. Mä saan olla väsyny ja sanoa ei. Ja mä olen arvokas ja Isä rakastaa mua silti. Tänä jouluna haluaisin keskittyä siihen mikä on todella todellista. Siihen millä oikeasti on jotakin merkitystä. Lahjoja on kiva antaa ja niitä on kiva saada. Mutta pohjimmiltaan yksikään lahja ei koskaan voi olla arvokkampi kuin se lahja, jonka Isä on meille antanut. Kun avaatte sydämenne silmät, voitte tänäkin jouluna nähdä Hänet, pienen lapsen makaamassa seimessä. Hänet joka tuli pelastamaan meidät. Hänet, joka liian usein jää kiireen taakse ja unohtuu. Hänet, joka kolkuttaa jokaisen kodin ovella mutta Hänelle ei avata. Hänet, jonka sydän särkyy kun hän katsoo lapsiaan jotka kääntävät hänelle selän. Silti joka joulu hän jaksaa yrittää. Joka joulu hän koputtaa ihmisten ovella. Mutta häntä ei päästetä sisälle. Hänen omiin juhliinsa. HÄNELLÄ on merkitystä. Häneen mä haluan keskittyä.


"Niityllä lunta, hiljaiset kadut
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus
Muistojen virta, lapsuuden sadut
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus

Joulu on taas, riemuitkaa nyt
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt
Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan
Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton
Joulu on taas, kulkuset soi. Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on

Tahtoisin päästä paimenten mukaan
unohtaa kiireen ja melun rasittavan
Aamu kun koitti, tiesikö kukaan
tuo yksi joulu sai muuttaa historian


Ikuisen joulun, jos tahdot löytää
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan
Et löydä juhlaa, et joulupöytää
löydät vain seimen ja tallin koruttoman"

Siunattua ja lämmintä joulua <3

Tiesinköhän kun laitoin tän biisin sanat tänne muutama kuukaus sitten, kuinka paljon ne tuliskaan olemaan mulle itelleni. Mitään muuta en oikein nyt osaa sanoa. Ehkä joku toinen päivä.

Tiistai 12.09.2006
21:47:37 Muistatko?

Viimeisin voimin taas eteesi käyn
Ilta laskeutuu kaupunkiin
Viimeisin voimin taas eteesi käyn
Olen kulkenut uuvuksiin

Minä huudan varjoista maan
Panen toivoni lunastajaan
Käsiisi suuriin oi Jumalani
Tahdon antaa nyt henkeni

Viimeisin voimin taas luoksesi tuon
Päivän jokaisen askeleen
Viimeisin voimin taas luoksesi tuon
Pienen ihmisen särkyneen

Minä huudan varjoista maan
Panen toivoni lunastajaan
Käsiisi suuriin oi Jumalani
Tahdon antaa nyt henkeni.

Viikonloppu meni ohi hujauksessa ja nyt ollaan jo menossa kovaa vauhtia viikolla. Perjantaona meillä oli tosiaan keikka meiän tanssiryhmän kanssa,, oli ihan mielettömän siistiä tanssia ja ylistää Jumalaa! fiilis oli ihan katossa.. mikä tosin oli pitkän rukouksen huipentuma, koska niin kuin vaan kuvitella saatta, niin vastustus oli koko päivän ollu armoton.. Mutta onneks me saadaan antaa kunnia Jumalalle eikä viholliselle! ;) kokous oli muutenkin mahtava,,
ja yks mun rakkaimmista sai lähteä seuraamaan Jeesusta!!! Mä oon bilettäny sitä ja tiedän että taivaassa siitä on vielä suuremmat bileet, kun taas yksi on pelastunu! :D
KUKAAN ei voi tulla mulle sanomaan etteikö rukouksia kuultaisi ja ettei Jumala olisi elävä! Mulla on ainaki hyvin todellinen Jumala joka toimii hyvin konkreettisesti! Että jos joku ajattelee että Jumalaa ei ole tms. niin kerron mielelläni muutaman tunnin puheen siitä, kuinka ELÄVÄ Jumala ON! d:)
Viikonloppu meni muuten "levätessä" eli univelkaa tuli vaikka tarkotus oli nukkua.. En ymmärrä miten siinä taas kävi niin :) vaikken oikeastaan mitään tehny.. kai.
Lauantaina chillailin ja kävin ukilla ja mummolla saunassa. Ei varmaan oo mitään niin rentouttavaa. Siellä tulee aina niin hyvä olo. :)
Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa Minttukirkossa ja näin vanhoja kavereita. Su iltana oli mustan gospelin konsertti Mintulla, joka oli aivan uskomaton! Ihan sama kuinka hehkuttasin sitä niin ette tajuis ennen ku olisitte nähny!
Ja tässä pari päivää on menny harjottelussa askarrellessa joulukuusia lasten kanssa ja pesten pyykkiä kotona. Chilliä. Elämää.
Sitä se on. Im lovi´n it! ;)

haha! vähän Jumala on mahtava! vaik tanssitreenit oli melkosta vääntöö tänää ja yheltä tanssijalta revähti jalka ja muutenki oli vastustusta, niin onneks meillä on Jumala joka on jo voittanu ja me saadaan vaan omistaa voitto hänessä! Jos Jumala on meiän puolella, kuka voi olla meitä vastaan!? EI KUKAAN! Me ollaan voittajan, kaikkivaltiaan lapsia, jotka saadaan olla hänen suojassaan. Huomenna on siis tulossa keikka Fuel-illassa jossa on puhumassa evankelista Guy Peh, väkevä Jumalan mies jonka rukousten kautta kuollutkin on herännyt henkiin! Ei siis ihme että on hiukka vastustusta.. ;)
Tänään muuten töissä sain kokea sen, mitä on kun uusi lapsi tulee päiväkotiin ensimmäistä päivää, ja sain kuunnella taukoamatonta huutoa ja itkua 7 tuntia.. ja sen jälkeen 3 tunnin tanssitreenit päälle, niin jokseenkin väsyttää..
ja huomenna ihan hullu päivä tulossa.. koko päivä ja ilta yöhön asti kiirettä. mutta siistiä on se kun sen ajan saa ylistää Jumalaa kaikella mitä tekee. :)
Mirkun kanssa kun oltiin tulossa treeneistä, törmättiin hakiksessa bussia odotellessa tyttöön jolla on syöpä ja joka jutteli erään toisen naisen kanssa jotakin uskonasioista. Nainen evankelioi tyttöä. Mentiin mirkun kanssa siihen kanssa juttelemaan ja kutsuttiin hänet huomenna Fuel-iltaan. Tää tyttö huusi siinä pysäkillä että "tää on Jumalan johdatusta!".. Ja yhdyn edelliseen! Herra on hyvä! Ja kun hypättiin bussiin nii matkustajillekaan ei tainnu jäädä epäselväksi että mitä väriä me tunnustetaan! :) Mutta aivan yks hailee mitä muut ajattelee, mä rakastan Jumalaa! <3
Amen.

Huh. väsyttää, tulin just töistä, ja pitäs yrittää siivota. ainut päivä täl viikolla kun ehtii. harjottelussa nyt on alkanu menee hyvin, kun on tervekin. niistä pienistä on kyllä tullu niin osa jo mun elämää. oon alkanu oppimaan niitä lastenlaulujaki mitkä oon ehtiny jo unohtamaan. faaraon kissa on erityisen kiva kun ne pienet leikkii sitä niin innoissaan :) ja ne tenavat on ihan huippuja kun ne kömpii syliin ja nauraa.. siinä alkaa väkisinki hymyileen.
eilen muuten koristelin töissä joulukuusen, tuli ihan joulufiilikset!

viime viikolla meni tosi kivasti, perjantaina oli mahtava nuortenilta ja lauantaina vietettiin tyttöjen kanssa pikkujouluja.. oli tosi ihana viettää yhessä aikaa ja nautiskella! :)
sunnuntaina olin taas vankilassa, sielläki meni tosi kivasti.

mun kirjotus alkaa jo hyytymään, silmät ei meinaa pysyä auki. väsyttää iha tolkuttomasti. ehkä mä kuitenkin nukun päikkärit ennenku siivoon.. ehtiihän sitä ;)

zzz...