Mä sanoin joskus: Pitää jaksaa, mut nyt ei jaksa
Yks elämä elettävänä ja seki on paska
En oo tyytyväinen elämään, Kuka mua auttaa vois?
Ehkä alla palmun unohtas vaikeudet joita sattuu
Liian monesti meinannu raiteiltani suistaa
Itseluottamus ja kusipäisyys tuonu mut tähän
Joskus rakastaa itseään liikaa, joskus liian vähän
Ja meen oottaa huomista ja vihaa eilistä
Kyl mä täällä pärjään vielä
Aika kuluu nopeet ja mun vierellä muuttuu monet
Aika on perseestä, ku pitäs tietää mitä tekee
Rahaa vois tulla yhtä paljon ku sitä menee
Mut ainoo fiilis et mä pärjään kaiken läpi
Sanoissa rakkaissa eilen taas sen näki
Miten ne saa sen äkkii pois sen vitun huolen
Joo mä myönnän, mä pelkään.
Mä en oo vahva
Silmät kii nyt ku kelaan meit kahta
Sä oot aivan ihana ja mä en haluu riitaa
Mut miks vitus näin käy joka kerta?
Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
Tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuu
Elämässä ei mikään oo varmaa
Ja yön pimeydessä astun vaa harhaan
Helppo poluilta livetä kalliolta sileeltä
ja sit pimeäst on mahdotonta ylös taas kiivetä
Ja paeta päivänsäteit piiloon pahalt maailmalta
Vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
Mä oon niin huonona, monesti täysin poikki
Vedän verhot joka ikkunan eteen, pysyn sisällä
En kehtaa nähdä yhtään ihmistä.
Kyl mä täällä pärjään vielä