IRC-Galleria

Lunta tullut yöllä! Kivaa kun on valoisaa. Ja mukava pikku pakkanen pitää kelin kuivana. Jes! Taidan huomenna tai viikonloppuna järkätä jouluvaloja päälle. Ovat mukavia ja piristävät kaamoksen keskellä. Tänään, johtuen kylmästä ilmasta, minulla oli töissä kylmyyteen soveltuva päähine. Tästä päähineestä riitti kommentoitavaa lähes jokaisella (kateelliset) vastaantulijalla. Esitettiin jopa arveluja joissa kansalaisuudekseni tarjottiin muuta kuin mitä se on. Ja kepposia tekivät, nuo peijakkaat!

Kävelen pitkää käytävää jossakin laitoksessa. Käytävän päässä iso ovi jota kohti kävelen. Sivuillani ovia tasaisin välein. Availen niitä katsoakseni mitä on toisella puolen. Post-apokalyptinen maisema kuolleine puineen, pimeydestä hamuavat kädet, minä itse kirkumassa äänettömästi. Käytävä tuntuu jatkuvan. Katson taakse ja huomaan joidenkin ovien jääneen auki, mutta en pysty palamaan takaisin sulkemaan niitä. Niistä huutelee vainoavat haamut. Joistakin ovista kuuluu onnellisuuden musiikki, ilon värit.... Ja käytävä jatkuu. Jotkut ovet avaan, jotkut en. Vaikuttavatko valintani universumiin vai ainoastaan omaan mikrokosmokseeni?


Ps. Näin jokin aika sitten unen joka oli vähän tuommoinen. En kyllä muista kaikkea. Salattu merkitys? :)

Jee! Eli tänään mun synttärit..... 25v eli neljännes vuosisata.... Ei siitä enempää. Asia on menettänyt merkityksensä. Unelmat vaihtuvat ajan mittaan. Ennen niin mahdottomat asiat pystyn nyt toteuttamaan, mutta ne eivät tunnu enää mitenkään erikoiselta. Tilalla ovat uudet tavoitteet. Onko mikään unelma tavoittelemisen arvoinen jos se menettää hohtonsa, funktionsa? Miksi joskus olen arvostanut asioita joista en enää nauti vai enkö tajua saavuttaneeni unelmaa? Pitää hiljentää vauhtia ja miettiä rauhassa milloin on saavuttanut jotain. Nauttia hetkestä, hetkestä joka on lyhyt ja katoaa historian kellastuneiden lehtien sekaan.

Hitto että menee hienosti! On loppuviikko vapaata yllättäen eli huippufiilis! On se hyvä kun arkeen välillä mahtuu jotain satunnaisia hetkiä jolloin mielen täyttää riemu ja euforia.:) Keli on kyllä harmaa ja masentava mutta ei välitetä siitä nyt. Pysytään sisällä ja venataan jos telkkarista tulis jotain jännää... Ja vois sitä hoitaa muutaman jutunkin. Vois kyl kattoo jotain kahjoja leffoja. Semmoisia jossa olis avaruusolentoja tai hirviöitä (hyvissä leffoissa on molempia) tai joku hullu tiedemies!.....
Hullu avaruudesta tullut tiedemies tehtailee hirviöitä! Onko sellasta? Äkkiä IMDB:hen!

Tänään fiilis jo paljon parempi. Alan hyväksymään arjen.... Mutta by the way, kekkasin tänään töissä olevani hyvin lähellä apinaa noin niin kuin mieleltäni. Se meni näin: Oltiin yhden työkaverin kanssa suorittamassa melko helppoa työtehtävää ja havaitsin että ensiksi koitin paljain käsin ja en onnistunut. Sitten aloin hakkaamaan ja tässä tapauksessa se auttoi. Mutta yleensä vasta kolmas vaihe eli työkalu auttaa. Vaiheet ovat siis: 1. Väännä käsillä 2. Hakkaa käsilläsi tai tylpällä esineellä 3. Oikean työkalun valinta. Vaihe 3 on ratkaiseva ihmisen ja apinan välillä eli ihmisellä menee hiukan mukavammin koska se osaa käyttää keppiä ja kiviä yms. paremmin. Tosin meikäläisen hommissa pärjää aika pitkälle kahdella ekalla vaiheella. Ei tarvitse paljon evoluutiosta välittää, sen kuin hakkaa ja vääntää vaan niin pirusti!

Ahdistaa taas kun on viikko edessä. Aargh! Arki lamaannuttaa minut. Tunnen olevani loppuun juossut kilpahevonen, kilpikonna juuttuneena kalaverkkoon kamppaillen vääjäämätöntä kohtaloaan vastaan.
Todellinen maanantaiangsti. Onneksi tämä päivä on jo voiton puolella, mutta kamalaa viikkoa vielä paljon jäljellä. Jos huomenna olis hiukan parempi fiilis tai ei nytkään mikään huono fiilis ole kun saa olla himassa ja ottaa iisisti. Aamut on kyllä kauheita kun pitää lähtee töihin.. Mut sitä se kai on...

Huh! Helpotta hieman kun on viikonloppu. Vaikka tuleva maanantai pelottaa. Tuo henkinen mielen poraaminen, infernaalinen psyykepahoinpitely joka ajaa pitkäkestoiseen desperaatioon. Shit! Mutta päivä kerrallaan kun taistelee niin kyllä se viikonloppu tulee. Ja nyt on sentään lauantai:) Jes. Ja hieno ilmakin. Pitää lähtee ulos.....

Meinasin eksyä tuolla lähimetsässä kun oli niin pahuksen pimeää. Sitten minua alkoi pelottamaan kaikki hirviöt,(ihmissudet ja sellaiset) mutta onneksi pääsin kunnialla kotiin. Ehkä tullut katsottua liikaa x-filesiä:)hah! Ei kai sentään. Menee muuten hienosti, mutta harmittaa se kuinka ihminen joutuu yhteiskunnan odotukset täyttääkseen rakentamaan itselleen rutiineista vankilan. We are lemmings but who is pulling strings? Näennäinen vapaus.. Minkä hinnan joutuu yksilö maksamaan saavuttaakseen vapauden? Onko vapaus edes tavoittelemisen arvoista? Olenko laitoistunut häkkieläimen lailla? Kysymykset vailla vastauksia pyörivät päässäni. Pelkään vapautta! Pelkään vankeutta. Onko itse tehty vankila vankeutta? hmmm.. Mutta kaiken kaikkiaan menee hyvin, en vain tule toimeen ilman ongelmia.:) hah haa!

Tämä tässä on eka päiväkirjamerkintä koska jostakin pitää aloittaa. Ei sinällään että alulla olisi merkitystä ilman loppua. Vai onko olemassa loppu ilman alkua tai päinvastoin. Ilmeisesti alku on olemassa ilman loppua koska inhottava tv-sarja salatut elämät ei tunnu loppuvan koskaan. Se vieraannuttaa ihmiset todellisuudesta. Jees. Sama pätee muihinkin huonoihin sarjoihin. Ainoastaan hyvä sarjat loppuvat (alkaisipa taas ritari ässä uudestaan.) ja katoavat muistojen syövereihin renkaat savuten. Ei sinänsä, että Michael ja KITT nyt vastaisi käsitystäni todellisuudesta.:) Mutta ainakin siinä tapahtuu jotain eikä vaan hölistä hölmöjä.... Tänään harmittaa näköjään tämmöinen asia. Joku toinen päivä joku muu....Harmittaa kyllä tää pimeyskin.