Tosiaan. Tänä aamuna heräsin ja tajusin, että sunnuntaina, siis tosiaan sinä kolmen-päivän-päästä-sunnuntaina, lähden oikeasti Australiaan.
Mp3-soittimeen on pitäny tunkea hirveänä hyvän mielen musiikkia, ja eritoten suomalaista sellaista, jota ei muuten tulisi kuulemaan.
Nyt on hyvä mieli.
Hirveän monta tuntia edessä lentokoneessa, mutta ei haittaa. Ilmasia leffoja, ilmasta viinaa ja hyvä vierustoveri (sekin ilmainen). Jänskää on.
Maaliskuussa siis kotiudun toivottavasti entistä ruskeampana ja kasvaneena ihmisenä. (toivomuksena esitettäköön että mielellään lähinnä henkistä kasvua)
Tullee varppinaki ikävä monia ihmisiä jossain vaiheessa, mutta jätän sen murehtimisen sinne, kun se ikävä iskee.
Voi hittolainen! :)