IRC-Galleria

Tiistai-aamun yleinen tunnelma oli kostea ja kylmä. Nurmikko oli nihkeää ja näytti irvistelevän jokaiselle ohikulkijalle. Aurinko oli alkanut vähitellen pilkottaa taivaanrannasta ja loi puolinaisia säteitään ympärillä olevan kaupungin päälle.
Puoli viideltä tulleen äkäisen puhelun sisältö kertoi siitä, että korjaamolle olisi saavuttava pikimmiten. Sankarimme maanantaipäivä oli ollut varsin vaihderikas ja rankka, joten hän ei todellakaan ymmärtänyt, mikä voisi olla niin helvetin tärkeää että hänet täytyi herättää muutenkin katkonaisesta unestaan. Laahustavien askeleiden äänet kumisivat onttoina takaisin betoniseinästä johon joku oli yrittänyt työntää niinsanottua taiteellista lahjakkuuttaan graffitien muodossa. Ystävällismielinen "haista sinä paska"- kommentti viereisessä seinässä sai hymyn nousemaan Harrin huulille. "Ehkä tämäkin päivä tästä vielä paranee," hän ajatteli, ja kiihdytti samalla askeleidensa tahtia. Jossakin lauloi lintu, ja Harrille tuli tästä kaipaavasta äänestä mieleen omat vuosien takaiset säälittävät yrityksensä, kun hän ilmaisi lähikuppilassa kauniille punapäälle kaipaavansa elämänkumppania vierelleen. Saatuaan täydelliset rukkaset Harri oli alkanut kiskoa kunnolla kaljaa naamaansa ja lopulta lausunut rakkaudentunnustuksiaan ympäriinsä. Ensin kauneimmille naisille, sitten melkein jokaiselle kaksijalkaiselle, ja lopulta myös kotimatkalla vastaantulleille variksille ja lyhtypylväälle. Harri ei koskaan unohtanut kännireissujaan. Joskus nuorempana hän oli kavereiden kanssa testannut, kuinka paljon viinaa pitäisi kitata että muisti lähtisi. Neljännen Koskenkorvapullon jälkeen Harri oli sammunut hyvillä mielin muttei ollut vieläkään menettänyt muistiaan. Muut jantterit olivat sitten reiluina tovereina piirtäneet Harrin naaman täyteen kirkkoveneitä ja tunkeneet housuihin kortsuja.
"Hyviä aikoja on mukava muistella," ajatteli Harri ohittaessaan juuri marketin, jonka roskalava pursuili kaikenlaista tavaraa. Siitä oli pitkä aika kun Harri oli viimeksi kävellyt töihin. Useimmiten hän ajoi omalla luotetulla pallolamppu- Ladallaan joka paikkaan, ja nyt kun sen yleensä varsin pettämättömässä tekniikassa esiintyi ongelmia, hän sai aamuisin kyydin työkaveriltaan Ristolta. Harri oli kuitenkin itse varsin vittuuntunut aamuisesta herätyksestään, eikä hän viitsinyt Ristoa herättää pelkästään autokyydin vuoksi.
Oli toisen aamuröökin aika, sillä hänen oikealle puolelleen jäi vanha uimahalli, ja Harri oli ammoisista ajoista saakka pitänyt sitä kohtana, jossa tupakka kuuluu sytyttää. Hän kaivoi kulahtaneen vihreän kalastajantakkinsa rintataskusta puolillaan olevan norttiaskin, taputti sieltä yhden tupakan esiin, sytytti sen vanhalla coltillaan ja otti nautinnolliset henkoset.
Kämmensyrjän turvonneet verisuonet olivat alkaneet halkeilla, ja Harri vihasi sitä, kuinka vanhalta hän oli alkanut näyttää. Pakosti hipiään hiipi ajatus: "Elämäni naista en kyllä komeudella kaada," mutta niin nopeasti kuin ajatus oli mieleen tullut, yhtä nopeasti se sieltä poistuikin.
Polvia alkoi kolottaa. Joskus kauan sitten itselle tehty lupaus säännöllisestä treenaamisesta oli jo aikoja sitten rikottu, ja tässä vaiheessa uuden urheiluharrastuksen aloittaminen tuntui lähinnä naurettavalta ajatukselta.
Tupakka oli palanut jo filtteriin saakka, kun Harri huomasi heittää sen pois.
Hän oli Tupakadun alussa, ja korjaamo oli sen sivukadulla, Heinämiehentiellä. Harri oli juuri vajoamassa takaisin ajatuksiinsa kun hän huomasi vasemmalla puolellaan uuden llikkeen ja pysähtyi. Se oli kahvila, ilmeisesti vielä melko tuore sellainen, sillä osa näyteikkunan tekstistä oli yhä piilossa. Nyt siinä luki "Leenan munkki ja mur-", ja Harri naurahti, sillä siitä tuli ensimmäisenä mieleen että joku kauppasi munkkeja ja murinaa. Harri käveli aivan liikkeen edustalle, jotta voisi vilkaista vähän sisälle. Harrin tiiraillessa kädet housujen taskuissa ja seisoen varpaillaan nähdäkseen paremmin, ovi yhtäkkiä kävi. Ilmeisesti siinä oli jonkinlainen kelloviritelmä, ja Harri säikähti tätä kilinää niin perin pohjin että meinasi kaatua ja joitui hakemaan tasapainonsa uudelleen. Alkujärkytyksestä saavuttuaan hän huomasi että oven oli avannut nainen, ja vieläpä hyvin kaunis sellainen. Tämä hymyili leveästi Harrille ja kysyi:"Moi, mun nimi on Leena, haluaisitko poiketa kahville?". Harri oli täysin pöllämystynyt koko tilanteesta ja aukoi hetken suutaan kuin kala kuivalla maalla. Leena huomasi Harrin hämmennyksen, joten hän naurahti hieman ja veti sitten Harrin tämän kädestä sisälle liikkeeseen.
Nurmikko vaikutti seuraavanakin päivänä vähän vittumaiselta, eikä pomonkaan mieliala ollut yhtään parantunut sitten Tiistai-aamun, mutta Harria ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

---

(Kommentteja kiitos. Olen epävarma omista taidoistani. Toivottavasti piditte edes vähän.)