IRC-Galleria

Pyydän täten anteeksi
Kaikilta eläviltä olennoilta, joita olen kohdellut huonosti.

Olen pahoillani siitä, että olen alistanut teitä, pitänyt teitä alempiarvoisina ja käyttäytynyt muutenkin huonosti.

Te ihmiset, jotka luette tätä nyt:
jos sinulla on siinä vieressä joku toinen eliö, joka ei syystä tai toisesta pysty lukemaan tätä viestiä:
anna terveiseni eteenpäin, lue vaikka ääneen tämä viesti.


Oon niin täynnä rakkautta just nyt!

Toivon että sitä välittyy ainakin vähän.

Tuntuu kuin NYT olisi joka kerta kaunis.
Aina kun olen tiedostanut, että
NYT
TÄMÄ HETKI
JUURI TÄSSÄ

joka kerta se on ollut kaunista, tai hienoa, tai ainakin se aina antaa.
Eniten, tämä.
Nykyhetken tiedostaminen antaa niin paljon!

Oikeastaan "pahat vibat" ja "huonot hetket" on aina menneitä tapahtumia?
Kun mä tiedostan huonon olon, en silloin tiedosta nykyhetkeä erityisemmin.
Mä vaan tunnen, se tunne vie mennessään.
Vajoan usein vielä "menneeseen" tai "tulevaan"..
Ehkä hämmennys johtuu osittain siitä?

Sen lisäksi että pyrkisi käsittelemään tunteitaan, yrittää luovia "menneisyyden" aallokoissa tai "tulevan" pelossa. Ja sehän on vähän tyhmää. Tai ainakin hassua.
Uskoisin, että me luodaan menneisyys samalla tavalla kuin tämä hetki.
Mutta ei sitä ehkä näin kannata luoda.
Eiks menneisyydestä tule tällä tavalla vähän kurja paikka?

Haastan sinut luomaan itsellesi yhden mielekkään muiston menneisyydestä!
Mieti.
Mitä olet aina mielessäsi tehnyt?
Mitä olisi voinut tapahtua, että sinusta olisi tullut vielä jännempi tyyppi?

Anna virrata, se tuntuu hyvältä.


(Mä ainakin muistelen nyt sitä kuinka matkustin Egyptiin, kohtasin Sulttaanin ja opettelin steppaamaan.)

Siel on multakin jotain uusia, PLUS että tajusin taas kerran kuin hullun siistit sivustot ne oikeesti on!

Joten, käy siellä!

http://www.Deviantart.com

Aikamatkustuksellisesti

Olen ulkona

En tule olemaan ulkona

Olen sisällä

En ole missään

Ajattelin että laittaisin taidettani nettiin, ja havahduin siihen että ajatuskin naurattaa.
Seuraa kysymys, jonka vastauksen tiedän jo:
Voiko olla, että mun taide on sellaisella tasolla jota ei voi aina kahlita paperille tai internettiin tai välttämättä mihinkään?

EHkä.

Tänään mä oon vieläkin kauniimpi.

Kiitän siitä juuri sinua.

Mutta vielä enemmän itseäni.

Väreilee selkäpiissä, ja se on tosi hyvä.

Oon tehnyt tänään juttuja, ja haluan tehdä lisää.

Eilinen oli niin päräyttävä,
aikaansaava
lämmin
kamala ja rankka

Tänään
NYT

Miks en ole jo ulkona?

Pidän siitä kiinni, joka tekee itsestään kiinniotettavan
Otan sen haltuun, joka antaa itsensä mulle kokonaan

Syleilen sitä joka antaa syleilyä

hengitän, huokaan, hengitän

Ravistus ja uudelleenjärjestelmöinti

Tuntuu kuin nyrkki naamaan olisi nyt lempeä,

ehkä kaikki on
lempeä

Hienosäätöä.