IRC-Galleria

Tuntuu kuin NYT olisi joka kerta kaunis.
Aina kun olen tiedostanut, että
NYT
TÄMÄ HETKI
JUURI TÄSSÄ

joka kerta se on ollut kaunista, tai hienoa, tai ainakin se aina antaa.
Eniten, tämä.
Nykyhetken tiedostaminen antaa niin paljon!

Oikeastaan "pahat vibat" ja "huonot hetket" on aina menneitä tapahtumia?
Kun mä tiedostan huonon olon, en silloin tiedosta nykyhetkeä erityisemmin.
Mä vaan tunnen, se tunne vie mennessään.
Vajoan usein vielä "menneeseen" tai "tulevaan"..
Ehkä hämmennys johtuu osittain siitä?

Sen lisäksi että pyrkisi käsittelemään tunteitaan, yrittää luovia "menneisyyden" aallokoissa tai "tulevan" pelossa. Ja sehän on vähän tyhmää. Tai ainakin hassua.
Uskoisin, että me luodaan menneisyys samalla tavalla kuin tämä hetki.
Mutta ei sitä ehkä näin kannata luoda.
Eiks menneisyydestä tule tällä tavalla vähän kurja paikka?

Haastan sinut luomaan itsellesi yhden mielekkään muiston menneisyydestä!
Mieti.
Mitä olet aina mielessäsi tehnyt?
Mitä olisi voinut tapahtua, että sinusta olisi tullut vielä jännempi tyyppi?

Anna virrata, se tuntuu hyvältä.


(Mä ainakin muistelen nyt sitä kuinka matkustin Egyptiin, kohtasin Sulttaanin ja opettelin steppaamaan.)

Siel on multakin jotain uusia, PLUS että tajusin taas kerran kuin hullun siistit sivustot ne oikeesti on!

Joten, käy siellä!

http://www.Deviantart.com

Aikamatkustuksellisesti

Olen ulkona

En tule olemaan ulkona

Olen sisällä

En ole missään

Ajattelin että laittaisin taidettani nettiin, ja havahduin siihen että ajatuskin naurattaa.
Seuraa kysymys, jonka vastauksen tiedän jo:
Voiko olla, että mun taide on sellaisella tasolla jota ei voi aina kahlita paperille tai internettiin tai välttämättä mihinkään?

EHkä.

Tänään mä oon vieläkin kauniimpi.

Kiitän siitä juuri sinua.

Mutta vielä enemmän itseäni.

Väreilee selkäpiissä, ja se on tosi hyvä.

Oon tehnyt tänään juttuja, ja haluan tehdä lisää.

Eilinen oli niin päräyttävä,
aikaansaava
lämmin
kamala ja rankka

Tänään
NYT

Miks en ole jo ulkona?

Pidän siitä kiinni, joka tekee itsestään kiinniotettavan
Otan sen haltuun, joka antaa itsensä mulle kokonaan

Syleilen sitä joka antaa syleilyä

hengitän, huokaan, hengitän

Ravistus ja uudelleenjärjestelmöinti

Tuntuu kuin nyrkki naamaan olisi nyt lempeä,

ehkä kaikki on
lempeä

Hienosäätöä.

http://www.okcupid.com/quizzy/results?quizzyid=3502087081280235006&userid=11227252964369274786

* * *

---

>

Beasts

---

* * *

"Life is lush, so is death."


Open the door, my darling dear,

Open the door to true love here!

Mind the words that you say,

Else find your heart ripped away!



On the end of a long journey, a man took shelter from a storm in an empty palace. As he left that morning he took a rose from the garden. The owner of the palace, a faerie in the guise of a terrible monster, captured him and dragged him towards punishment.



“You picked a rose from my garden.”



“It was only a flower for my daughter!” The man wept.



“I shall now pluck your heart.”



The man begged for life, for he had a daughter whom he loved very much. So, the beastly creature demanded that the daughter come to stay with him.



The man agreed with no intention of sending his daughter to the creature. When he finally reached his home, he found his daughter, lying cold on the steps. He found her as dead as the wilting rose in his hand.



In truth, the Fae took her and replaced her with a fake dead girl. The Fae treats the lovely daughter well but she certainly may not leave. One day she loses all hope for escape and agrees to wed the ever advancing beast. There is no ceremony, just an agreement, a veil and a wedding night.



On that wedding night, he lays with her and she becomes like him - a Beast. Forever; her memory and thought washed away in the flood of sensations. She is marked with the tyranny of now.



LoveÂ’s first kiss redeems everything in stories. The Frog becomes a handsome prince. The Beast is a loving man.



ItÂ’s a lie.



To kiss the Beast surrenders your mind to instinct. ItÂ’s a double-edged blade. Beasts live for spontaneity; they have a simple joy of living that is lost on all others. Colors are bright, sounds are rich, smells are heady and tastes are vivid. Theirs is a lesson in Desire and Wrath. They were shown a need to reign in their lusts and shown the results of their childish rants. Now they deal with the turmoil of feeling too much.



To love the beast is to become the beast. Memory, self-control and consciousness are lost. The animal is amoral. The animal is incapable of true thought.



The road to humanity through the wilds of the Hedge was arduous. They had to claw back their minds as well as their souls. The beast must turn against a life of lush experiences – long enough to chew, rake, and fight through the briar and bracken. Beasts live in a paradox. On the one hand they’re moral and conscious – yet fight and love their infusion of animalistic behavior. They are all that is human and animal. Civilization and wilderness.

---

Netistä löytyy välillä niin siistejä psyykkeentutkintakeinoja että ei mitään rajaa.