puiden latvat ruskaa
aurinko nukkua saa
toivon maahan painaa
vieläkö paeta voin
kauan karkuun tuskaa
kaikkeni sinulle toin
enkä koskaan lainaa
öisin juoksen puistoon hiljaiseen
kaunis syksy jouduin vangiks sen
kaipauksen piirrän puun kuoreen
nimesi sisään sydämeen
sateinen pimeä yö
vahva vievä tuuli
kasvoja vasten se lyö
katson maata kohti
huokauksen hiljaisimman
taivas tänään kuuli
rakkaani rakastavan
luokse minut johti
öisin juoksen puistoon hiljaiseen
kaunis syksy jouduin vangiks sen
kaipauksen piirrän puun kuoreen
nimesi sisään sydämeen
heikko taisteluni
se kasvava toivottomuus
tämän hetken uni
on huomisen todellisuus
