Eilen illalla touhusin koko ajan jotain mut sit nukkumaan mennessä tuli ihan kauhee itku eikä sille meinannu tulla loppua. Onneks Make piti mua sylissä ja lohdutti niin vähän helpotti. Pelotti tää päivä että miten sitä reagoi kun saattaa rakkaan koiran junalle.
No tänään Tauno sit lähti. Käytiin lenkillä ennenko sitä tultiin hakemaan. No se uus omistaja oli just niin kiva ko oli puhelimessakkin että kyllä sen taunon on hyvä siellä olla. Mutta sitten kun junan ovi meni kiinni ja tauno jäi sinne sisälle niin tuli itku ja itkin varmaan kämpälle asti tuolta asemalta. Ja nyt kun illalla tuli porukoilta kotia eikä kukaan oottanutkaan täällä niin tuli kyynel silmään. Ja nyt kun kattelee taunon kuvia ja muistelee sitä niin itkettää ihan himona. Mutta eiköhän tää tästä helpota.
Taunohan nyt oli melko ärsyttävä energiapakkaus mutta oli se kuitenkin niin hieno koira
Kyllä sitä saakin olla ikävä... Saa nähä miten nukkumaan mennessä käy. Onneks Make on vieressä ja Meea.Mun rakkaita on onneks viel kaks kotona