Jos jonain päivänä
tuntuu siltä, että
itkettää... soita
minulle. En lupaa, että
saan sinut nauramaan, mutta
voin itkeä
kanssasi.
Jos jonain päivänä
tuntuu siltä, että
juoksisit karkuun, älä
epäröi
soittaa minulle. En lupaa
pyytää sinua pysähtymään,
mutta voin
juosta
kanssasi.
Jos jonain
päivänä et halua kuunnella
ketään, soita minulle.
Lupaan olla
vierelläsi. Ja lupaan olla
todella hiljaa.
Mutta
jos jonain päivänä soitat?
ja en vastaa... tule
nopeasti
tapaamaan minua, ehkä
tarvitsen sinua.
Jos joskus
en huomannut sinua... olen
pahoillani. Jos joskus
ajattelin
olevani isompi ja parempi
kuin sinä, anna anteeksi.
Minä pidän sinusta, älä
koskaan unohda
sitä. Huonojen ja hyvien
aikojen jälkeen, olen aina
täällä sinulle. Olen
pahoillani
väärästä mitä ikinä olen
tehnyt.
Kirjoitan, jos huomista ei
koskaan tulisikaan?
Entä jos en koskaan
pystyisi sanomaan hyvästi
tai antamaan
sinulle ison halauksen?
Entä jos en ikinä voisi
sanoa olen pahoillani ja
pidän sinusta?
Jos huomista ei koskaan
tulisikaan?