Ihanaa kun ei tarvitse itkeä yksin, ja tietää, että voi itkeä, jos siltä tuntuu. Kuten olen joskus sanonut, kaikki kyyneleet eivät ole pahasta.
Perjantai, taas. Viikko ohi. Ainakin melkein.
Sain tänään taas laskettua luennon jälkeen ihan kivasti, ennenkuin nälkä iski. Tein liian suolaista ruokaa. Yrttisekoitusta meni liikaa.
Väsyttää. Jospa tänä yönä saisi nukuttua edes suurin piirtein tarpeeksi. Lauantaina on kaverin tuparit/pikkujoulut.
Ja äiti meinasi eilen pillahtaa itkuun kun sanoin että olen jo ostanut joululahjat. "Mitä sä sellatteisiin rahojas laitat?!" No, jos en minä ostaisi lahjoja, ei isä ja äiti saisi juuri mitään, ja onhan ne ihan kilttejä olleet. Äiti ainakin. Ja lahjojen antaminen on kivaa. Äiti raukka luulee ettei mulla ole rahaa syödä, kun olen sanonut syöväni kotona kaapin varastoja. Ihan kuin se olisi ruoka josta ensimmäisenä tingin. Ehei. Se on se, missä syö ja mitä.
Suihkussa pitäisi käydä. Ja laskea vähän lisää. Neljän maissa jos menisi Ihanan kanssa samaa matkaa Kortepohjaan.