IRC-Galleria

Teen ehkä syrjähypyn:
http://pipettipioloki.blogspot.com/

Kävin sanomassa tänään itseni irti. Sain vielä ensi viikolle yhden työvuoron. Tosin jäin silti listoille, soitan sinne jos tuntuu, että haluaisin töitä vaikka lomilla. Saa nähdä.
Kävin saunassakin.
Huomenna aamusta lipastolle, ja illaksi töihin. Onneksi loppuu kymmeneltä, ei mene vuorokausirytmi ihan pyllylleen. Ja kahvilla jaksaa.
Mut joku leffa alkoi.

Väsyttää.

Tunnin päästä töihin. Vähän väsyttää, mutta silti on kahvitärinää. Join pari kuppia muutama tunti sitten ja kävin katsomassa kun pojat pelas bilistä alakerrassa.
Viikonloppuna oli emkairin ja Redskyn syntypileet, olin aika kännissä ja hauskaa oli. Yöllä käytiin naku-uinnilla. Eilen oli vähän krapulaa. Olisin saanut töitä jo viime yölle, mutta ajattelin että saattaa olla krapulaa, joten en ottanut. Viisas minä.
Lueskelin tänään lisää artikkeleita. Tosin pari tuntia aamupäivästä meni siihen, että ihailin upeaa ukonilmaa, joka tuli tähän päälle. Näin kesän ensimmäiset salamatkin.
Tajusin tässä hetki sitten, että ensi viikolla olen Ateenassa. Aikas jänskää. Tosin parempi olla ajatelematta vielä, niin pystyn keskittymään johonkin muuhunkin.
Suunnittelin tässä että lopettaisin työt Ateenan reissun jälkeen. Harjottelu vie sen verran aikaa elokuussa, varsinkin kun sillon viljelen ja kuvaan soluja, sen lisäksi, että teen (toivottavasti) omaa tutkimustakin.
Mutta ajatus ei ihan pysy kuosissaan, liikaa kahvia. Voisin palloilla hetken.

Sain tänään englanninkielisen CV:n tehtyä Jalosen avustuksella. Käski kirjottaa siihen: "Estimated time for the M.Sc. degree is 2007".
Olen tänään katsellut PubMedistä artikkeleita liittyen mangaaniin ja astrosyytteihin. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Tennesseessä Jalosella on yksi perhetuttu yhdessä yliopistossa (Vanderbiltissä) töissä ja mulla saattaisi olla mahdollisuus päästä sinne lv 2007-2008. Se proffa tekee justiinsa tutkimuksia juuri mua kiinnostavasta aiheesta, ja voisin päästä sinne tekemään gradua. Tai jotain.
Kanditutkielman voisin hyvinkin kirjottaa jo, tiedän suurinpiirtein aiheenkin. Täytyy nyt keskustella vielä asiasta. Jalonen sanoi että jos löydän jotain mitä voisi mahdollisesti tutkia täällä, niin ehdottaisin vain. Tai sitten kehiteltäis yhteistyötä Tennesseen ja meidän välillä.
Vähän kammoksuttaa että olisin maisteri jo 2007. Loppuvuoteen - 2008 alkuvuoteen se kyllä olisi ihan mahdollistakin. Kolmannen vuoden jälkeen olisi enää gradu + 30 op jäljellä. Tosin mielenkiintoisia kursseja riittäisi varmasti kuudeksi vuodeksi. Kiire mulla ei olisi minnekään.
Mutta jos Tennesseeseen menisin, mun ehkä kannattaisi tehdä se gradu siellä. Olisi potentiaalisia aiheita, maailmankuulu professori, suhteita, todnäk asunto heti, apua, melkein tuttuja... Oi Taina Tahtoo!
Mutta jospa tässä jättäisin mietintämyssyyn näitä selaamiani artikkeleita (n. 6h ollut näiden parissa + labrassa muutaman tunnin + muuta hommaa). Huomenna on uusi päivä taas.

Maailma on mahdollisuuksia täynnä.

Ne sandaalit sit vaan oli mua vastaan. Kävelin keskustaan perjantaina ja yhtäkkiä ne vaan lahos. Yksi toisen sandaalin sangan kiinnitys irtosi, eikä sitä olisi enää millään pystynyt korjaamaan. Eikä niillä pystynyt enää edes kävelemään. Lopuksi otin ne jalastani ja jätin roskiksen päälle ja kävlin paljain jaloin. Neljännestä kaupasta löydettiin mulle kolmellakympillä (50% alennuksessa) uudet sandaalit. Sen jälkeen Ihana vei mut syömään ja tuli parempi olo.
Kotaniemeen kun päästin olin jo unohtanut päivän hermoromahdukseni. Ja oli mukava viikonloppu. Syötiin, makoiltiin, luettiin, höpöteltiin, saunottiin, uitiin, nukuttiin ja juotiin hyvää valkoviiniä. Oli niin kova tuuli koko viikonlopu, että oli ihan kylmä eikä laiturillakaan voinut olla. Mutta oli mukavaa vaan olla. Ja rentoutua. Oli ihanaa.
Tänään Brita ja Dieter heitti meidät kotiin ja tulivat samalla katsastamaan asunnon. Brita itki taas niinkuin aina. Lähtivät pian takaisin.
Ainoltakin tuli viestiä, että se saattaisi tulla tänään käymään.
Käytiin hakemassa Ihanan pyörä Matkakeskukselta ja käytiin pizzalla.
Huomasin myös, että matkahuollolle oli tullut jo elokuun aikataulu. 5. päivä lähtee täältä 00:15 bussi kohti lentoasemaa. Vielä kolme viikkoa. Enää kolme viikkoa.
Huomenna taas töihin aamusta. Ja taas yliopistollekin.

Ai että mutta ottaa aivoon. Ensinnäkin: tajusin, että tarvitsen Ihanan verotodistuksen, koska se on nyt mun puoliso. Toisekseen: apurahahakemuksen ohjeen mukaan tarvitsen virkatodistuksen Ihanasta ja vanhemmistani, jos oikein ymmärsin. Kolmannekseen: säätiölle ei ole puhelinnumeroa josta voisin kysyä miten menetellä, vain maili ja mun tuurilla sitäkään ei lueta. Neljänneksi: Täytyy kirjottaa uudestaan perustelut kun tajusin puolisoni olemassaolon. Viidenneksi: Jos yksikin paperi uupuu, hakemus hylätään. Kuudenneksi: Tämä stressaa ihan älyttömästi. Seitsemänneksi: En pääse verkkopankkiin, selain ei mene sinne. Kahdeksanneksi: Jos en pääse verkkopankiin, en saa maksettua matkoja ja mulla ei ole kuin neljä euroa rahaa kortilla. Niin, ja yhdeksänneksi: Tahdon Ihanan opiskelutodistuksen hakemukseen mukaan, joten sen täytyy mennä hakemaan se. Tämä taas ärsyttää kun ihmisten täytyy ravata eri instituutioissa mun takia. Kymmenenneksi: AHDISTAA.

Tässä kymmenen syytä millä musta saa hermoraunion. Argh!
Ärsyttää tollaset hakemuset ja niiden täyttö. Kysytään varallisuutta ja tuloja kaikilta maailman ihmisiltä, mutta kuitenkaan mm. velkoja ei oteta huomioon. Täytyy liittää kaikenmaailman epäliittyviä todistuksia kaikkien olemassaolosta. Tyhmää! Ja sitten annetaan vielä epäselvät ohjeet jotta varmasti menee hermo. !!!!!

Onneksi tänään pääsee mökille. Mennään Kotaniemeen Ihanan kanssa. Saksan täti ja sen mies on siellä. Porukat lähti maanantaina. Oi Kotaniemi. En ole käynyt siellä kahteen vuoteen. Olisipa kauniit ilmat ja näkyisipä kauniita auringonlaskuja.

Näin unta että oli BodyCombatissa ja ajattelin kuinka ihanaa se on ja kuinka ikävä mulla on ollu sitä, tuumin myös, että mulla oli niin paljon energiaa, että menisin vielä kuntosalille sen jälkeen. Aamulla herättyäni totesin että täytyy päästä liikkumaan. Selkäkin alkaa taas olla kipeä. No, viikonloppuna pääsee uimaan, se helpottaa. Voisi käydä mahdollisesti soutamassakin. Tosin en osaa, mutta pääseepä Ihana nauramaan mulle.

Eilen oli vähän kipe olo. Nukahtelin päivällä, silti nukuin hyvät yöunet. Tosin nyt on paljon parempi olo, eikä kurkkukaan ole niin kipeä enää. Ostin toissapäivänä 30l repun, löysin kolmellakympillä. Syksyllä saan sinne mahtumaan opiskelujutut ja liikuntavermeet. Pääsen suoraan yliopistolta liikkumaan. Ei tartte kantaa kaikenmaailman kasseja mukana. Kätsää.
Tänään tuli postissa mun ISIC-kortti. Täytyi käydä ottamassa kuva sitä varten automaatissa. Näytän aika kamalalta. Siinä mulla ei ole meikkiä, näytän kalpealta ja väsyneeltä. Kuvasta tajuaa myös hiusten värjäystarpeen. Mutta sen siirrän pois ajatuksistani syksyyn asti. Kunhan vaalentava aurinko lakkaa vaikuttamasta, värjään taas. Siihen asti vain on näytettävä kamalalta.
Siivosinkin aamulla. Pesin vessan, tiskasin ja pyyhin pölyt. Järjestin myös pöytäni. Brita ja Dieter tulee käymään täällä sunnuntaina samalla kun tuovat meidät kotiin. Täytyy olla siistiä. Hajotin muuten kenkäni alkuviikosta. Tarttui jotenkin polkimeen ja pohja irtosi osittain. Toisen kengän olen jo korjannut aiemmin samasta syystä. Uusia en osta tänä kesänä. Saavat kestää vielä tämän kesän, enis kesänä sitten jos olisi vaikka rahaa.
Oi saisinpa sen apurahan! Murehdituttaa ja on irrallinen olo. Täytyy vaan koittaa lakata murehtimasta ja mennä tekemään jotain muuta. Voisin pakata ja sitten tehdä jotain epäjärkevää joka vie ajatukset muualle.

Oli kivat pippalot viikonloppuna. Ei ollut krapula. Saaliiksi jäi neljä roskapussia, kympin edestä pulloja ja tölkkejä ja sotkua. Niin, ja tietysti hyvä mieli. Saatiin paljon kaikkea kivaakin. Ja oli aikas kuuma tunnelma. Ja vähän täyttä.
Tällä viikolla Tuula ja Marko pitää lomaa. Eilen ajattelin siivota kotona ja sen jälkeen rentoutua pitkästä aikaa Simsien parissa. Olin juuri ehtinyt aloittaa pelin, kun sain hätäkutsun töihin. No, olin sitten töissä 12-20. Ja varttia ennenkun piti lähteä kotiin, alkoi hirveä ukonlima. Onneksi loppui niin, että enää vain satoi vettä kun lähdin kotiin. En olisi lähtenyt siihen ilmaan pyöräilemään. Ja sain iltalisiäkin! Jei!
Porukat tulee kohta piipahtaan. Läksevät kotiin, kun Aarnen tytöllä tm on rippijuhlat tm. En muista enää. Viikonloppuna me sit mennään Kotaniemeen. Siitä onkin jo kaksi vuotta kun olen siellä viimeksi käynyt.
Today is the day. Tänään rentoudun ja vietän kotipäivän. Jotta kyllästyisin ja jaksaisin taas tehdä jotain järkevääkin.

OMG tein kaksi eri henkinen ikäsi-testiä, toisen mukaan olen henkisesti 26 ja toisen mukaan 31 vuotias. Ehkä aika huolestuttavaa.

Mutta Tuula kirjotti mulle tänään suositukset, olen niistä aika otettu. Luulis irtoovan. No ei, mutta toivotaan parasta. Kunhan vaan saisin Tampereelta vielä muutaman oleellisen paperin...