Huoh. Luulin osanneeni tentissä laskut, mutta en osannutkaan toista. Hitsi. Oli ihan kummallinen. Ei ole ollut missään vastaavaa esimerkkiä, piti osata soveltaa ihan liikaa (ainakin mun aivoille liikaa). Tosin en kuullut kenenkään osanneen sitä. Läpi meni juu, mutta arvosana saattaa olla vähän mitä on. Kun en oikein osannut niihinkään vastata, olin tehnyt lukiessa oletuksia "ei tätä kai kysytä, hyppään yli". Jos kolmonen edes tulisi, olisin tyytyväinen. Muuten täytyy kyllä katsoa ja harkita keväällä uusintaa. Ei luonto kestä.
Joululahjani rakkaalle oli odotettua onnistuneempi. Se pikku kisu ainakin. Siitä on tullut labramaskotti, söpöö! Kiherrän.
Näin unta että lähdin matkalle etelän lämpöön. Tai olin lähdössä, heräsin (valitettavasti) ennenkuin ehdin päättää mihin lähden äkkilähdöllä. Huoh. Matkakuume alkaa taas nousta, ei nyt ole varaa matkustaa. Eikä aikaa. Kuvittelen junassa matkustavani jonnekin kauas. Helpottaa edes vähän.
Tänään en tee enää mitään järkevää. Huomenna menen kirjottamaan tänään loppuneen biokemian muistiinpanot, jotka on jääneet kirjottamatta. Vielä pieni rutistus ensi viikon tilastotieteen tenttiin. Onneksi siihen ei ole samanlainen lukeminen kuin biokemiaan. Ja helpottunut olo kun ne tentit, joita otin stressiä eniten, on nyt ohi. Ja tämä vuosi myös. Olen osoittanut itselleni että pärjään kun teen töitä. Viime vuosi horjutti uskoani siihen.