IRC-Galleria

Ne sandaalit sit vaan oli mua vastaan. Kävelin keskustaan perjantaina ja yhtäkkiä ne vaan lahos. Yksi toisen sandaalin sangan kiinnitys irtosi, eikä sitä olisi enää millään pystynyt korjaamaan. Eikä niillä pystynyt enää edes kävelemään. Lopuksi otin ne jalastani ja jätin roskiksen päälle ja kävlin paljain jaloin. Neljännestä kaupasta löydettiin mulle kolmellakympillä (50% alennuksessa) uudet sandaalit. Sen jälkeen Ihana vei mut syömään ja tuli parempi olo.
Kotaniemeen kun päästin olin jo unohtanut päivän hermoromahdukseni. Ja oli mukava viikonloppu. Syötiin, makoiltiin, luettiin, höpöteltiin, saunottiin, uitiin, nukuttiin ja juotiin hyvää valkoviiniä. Oli niin kova tuuli koko viikonlopu, että oli ihan kylmä eikä laiturillakaan voinut olla. Mutta oli mukavaa vaan olla. Ja rentoutua. Oli ihanaa.
Tänään Brita ja Dieter heitti meidät kotiin ja tulivat samalla katsastamaan asunnon. Brita itki taas niinkuin aina. Lähtivät pian takaisin.
Ainoltakin tuli viestiä, että se saattaisi tulla tänään käymään.
Käytiin hakemassa Ihanan pyörä Matkakeskukselta ja käytiin pizzalla.
Huomasin myös, että matkahuollolle oli tullut jo elokuun aikataulu. 5. päivä lähtee täältä 00:15 bussi kohti lentoasemaa. Vielä kolme viikkoa. Enää kolme viikkoa.
Huomenna taas töihin aamusta. Ja taas yliopistollekin.

Ai että mutta ottaa aivoon. Ensinnäkin: tajusin, että tarvitsen Ihanan verotodistuksen, koska se on nyt mun puoliso. Toisekseen: apurahahakemuksen ohjeen mukaan tarvitsen virkatodistuksen Ihanasta ja vanhemmistani, jos oikein ymmärsin. Kolmannekseen: säätiölle ei ole puhelinnumeroa josta voisin kysyä miten menetellä, vain maili ja mun tuurilla sitäkään ei lueta. Neljänneksi: Täytyy kirjottaa uudestaan perustelut kun tajusin puolisoni olemassaolon. Viidenneksi: Jos yksikin paperi uupuu, hakemus hylätään. Kuudenneksi: Tämä stressaa ihan älyttömästi. Seitsemänneksi: En pääse verkkopankkiin, selain ei mene sinne. Kahdeksanneksi: Jos en pääse verkkopankiin, en saa maksettua matkoja ja mulla ei ole kuin neljä euroa rahaa kortilla. Niin, ja yhdeksänneksi: Tahdon Ihanan opiskelutodistuksen hakemukseen mukaan, joten sen täytyy mennä hakemaan se. Tämä taas ärsyttää kun ihmisten täytyy ravata eri instituutioissa mun takia. Kymmenenneksi: AHDISTAA.

Tässä kymmenen syytä millä musta saa hermoraunion. Argh!
Ärsyttää tollaset hakemuset ja niiden täyttö. Kysytään varallisuutta ja tuloja kaikilta maailman ihmisiltä, mutta kuitenkaan mm. velkoja ei oteta huomioon. Täytyy liittää kaikenmaailman epäliittyviä todistuksia kaikkien olemassaolosta. Tyhmää! Ja sitten annetaan vielä epäselvät ohjeet jotta varmasti menee hermo. !!!!!

Onneksi tänään pääsee mökille. Mennään Kotaniemeen Ihanan kanssa. Saksan täti ja sen mies on siellä. Porukat lähti maanantaina. Oi Kotaniemi. En ole käynyt siellä kahteen vuoteen. Olisipa kauniit ilmat ja näkyisipä kauniita auringonlaskuja.

Näin unta että oli BodyCombatissa ja ajattelin kuinka ihanaa se on ja kuinka ikävä mulla on ollu sitä, tuumin myös, että mulla oli niin paljon energiaa, että menisin vielä kuntosalille sen jälkeen. Aamulla herättyäni totesin että täytyy päästä liikkumaan. Selkäkin alkaa taas olla kipeä. No, viikonloppuna pääsee uimaan, se helpottaa. Voisi käydä mahdollisesti soutamassakin. Tosin en osaa, mutta pääseepä Ihana nauramaan mulle.

Eilen oli vähän kipe olo. Nukahtelin päivällä, silti nukuin hyvät yöunet. Tosin nyt on paljon parempi olo, eikä kurkkukaan ole niin kipeä enää. Ostin toissapäivänä 30l repun, löysin kolmellakympillä. Syksyllä saan sinne mahtumaan opiskelujutut ja liikuntavermeet. Pääsen suoraan yliopistolta liikkumaan. Ei tartte kantaa kaikenmaailman kasseja mukana. Kätsää.
Tänään tuli postissa mun ISIC-kortti. Täytyi käydä ottamassa kuva sitä varten automaatissa. Näytän aika kamalalta. Siinä mulla ei ole meikkiä, näytän kalpealta ja väsyneeltä. Kuvasta tajuaa myös hiusten värjäystarpeen. Mutta sen siirrän pois ajatuksistani syksyyn asti. Kunhan vaalentava aurinko lakkaa vaikuttamasta, värjään taas. Siihen asti vain on näytettävä kamalalta.
Siivosinkin aamulla. Pesin vessan, tiskasin ja pyyhin pölyt. Järjestin myös pöytäni. Brita ja Dieter tulee käymään täällä sunnuntaina samalla kun tuovat meidät kotiin. Täytyy olla siistiä. Hajotin muuten kenkäni alkuviikosta. Tarttui jotenkin polkimeen ja pohja irtosi osittain. Toisen kengän olen jo korjannut aiemmin samasta syystä. Uusia en osta tänä kesänä. Saavat kestää vielä tämän kesän, enis kesänä sitten jos olisi vaikka rahaa.
Oi saisinpa sen apurahan! Murehdituttaa ja on irrallinen olo. Täytyy vaan koittaa lakata murehtimasta ja mennä tekemään jotain muuta. Voisin pakata ja sitten tehdä jotain epäjärkevää joka vie ajatukset muualle.

Oli kivat pippalot viikonloppuna. Ei ollut krapula. Saaliiksi jäi neljä roskapussia, kympin edestä pulloja ja tölkkejä ja sotkua. Niin, ja tietysti hyvä mieli. Saatiin paljon kaikkea kivaakin. Ja oli aikas kuuma tunnelma. Ja vähän täyttä.
Tällä viikolla Tuula ja Marko pitää lomaa. Eilen ajattelin siivota kotona ja sen jälkeen rentoutua pitkästä aikaa Simsien parissa. Olin juuri ehtinyt aloittaa pelin, kun sain hätäkutsun töihin. No, olin sitten töissä 12-20. Ja varttia ennenkun piti lähteä kotiin, alkoi hirveä ukonlima. Onneksi loppui niin, että enää vain satoi vettä kun lähdin kotiin. En olisi lähtenyt siihen ilmaan pyöräilemään. Ja sain iltalisiäkin! Jei!
Porukat tulee kohta piipahtaan. Läksevät kotiin, kun Aarnen tytöllä tm on rippijuhlat tm. En muista enää. Viikonloppuna me sit mennään Kotaniemeen. Siitä onkin jo kaksi vuotta kun olen siellä viimeksi käynyt.
Today is the day. Tänään rentoudun ja vietän kotipäivän. Jotta kyllästyisin ja jaksaisin taas tehdä jotain järkevääkin.

OMG tein kaksi eri henkinen ikäsi-testiä, toisen mukaan olen henkisesti 26 ja toisen mukaan 31 vuotias. Ehkä aika huolestuttavaa.

Mutta Tuula kirjotti mulle tänään suositukset, olen niistä aika otettu. Luulis irtoovan. No ei, mutta toivotaan parasta. Kunhan vaan saisin Tampereelta vielä muutaman oleellisen paperin...

Oli jänskä raketin laukaisu.
Käytiin tänään kaupassa viikonloppua varten, meni vähän liikaa rahaa, mutta nyt pitäisi olla kaikki ostettuna. Paitsi päivän grillattavat ja miedot juomat, mutta ne vasta lähempänä.
Kalibroin tänään pipettejä, olin itsevarma ja sain hyvät tulokset. Eihän se mitään vaikeaa ole, mutta olipa ensimmäinen kerta kun ihan oikeasti kalibroin tärkeitä pipettejä, joiden todella on oltava kunnossa, ja ihan itse, yksin.
Sain katseltua ohjelmistoakin taas, ja laitoinpa taas kasan ongelmia HEKAlle. Saisivat vastata, ja saisinpa huomenna tutorialin käytyä läpi.
Kävin tänään hakemassa viimeisetkin paperit apuraha-anomukseen. Jalonen lupasi kirjottaa mulle suositukset, sitten odottelen virkatodistustani ja papereita Tampereelta. Tosin viimeisimmät tulevat vasta parin viikon päästä.
Mutta 4D alkaa, menenpä sen pariin ja sit nuks.
Huomenna voisi koittaa jaksaa leipasta, tai sitten torstaina.
Ensi viikolla Tuula pitää lomaa, joten kävin tänään taas Varamiehillä. Nyt siellä muistettiin mun nimi, eikä mun tarvinnut sanoa mitään. Kertoi työtilanteen olevan hieman outo kun ei tule töitä kuin metallimiehille, mutta lupasi, että olen ensimmäisenä listalla, joille soitetaan, kun töitä tulee.
Olipa kamala lause.

Eilen oli tullut keväänkin kurssit. Vietin illan miettien mitä kursseja kävisin. Sain kasaan paljon ja enemmän, vähän liikaakin. Mistään en kuitenkaan haluaisi luopua. Noh, yhdestä kurssista täytyy kysyä vastaako se yhtä jo käytyä kurssia, yhdestä kurssista että voinko mennä sinne, ja yhden kurssin voin jättää väliin jos tuntuu etten jaksa. Jos saan käytyä kaikki suunnittelemani, ensi vuodelle tulisi 86op. Jos suoritan minimin suunnittelemani, tulisi kasaan 72 op. Suurin osa kursseista on kuitenkin labroja, joita jaksaa käydä. Ei pelkkää teoriaa noin paljoa jaksaisi millään. Keväällä olisi yhteensä vähän yli kuukausi ihan tyhjää, jolloin voisin tehdä kandintutkielmaa. Kesällä saatan saada siihen aineistoakin, jopa omaa tutkimusta. Muuten päivät olisikin 8-16 ja 8-18 välillä. Mutta elämä on. Jotenkin tuntuu, että jos ja kun lähden vuoden päästä vaihtoon, täytyisi saada täällä mahdollisimman paljon suoritettua noita perusjuttuja, vähän jotain erikoistakin, jotta voisin keskittyä vaihdossa johonkin erikoiseen, mitä Suomesta ei löydy. Kuitenkin täälläkin on niin paljon mielenkiintoisia kursseja, jotka tahtoisin käydä. Ja kesäkursseja ei ole, jolloin kesille jää vain kirjatenttejä.
Aloin odottamaan innolla tulevaa lukuvuotta. Vihdoinkin labroja. Paljon labroja! Ei mene päivät puuduttavan lukemisen parissa. Saa ihan oikeasti tehdä jotain.
Mutta sitten harjottelun pariin. Suunnittelin ottavani huomenna kuvat kaikista laitteista ja sälästä labrassa, mahdollisesti kalibroin pipetit ja katselen PatchMasterin tutorialia. Voisin myös soittaa Varamiehille ja kysyä töitä ensi viikoksi, kun Marko ei ole paikalla ja Tuulallakin on omia juttuja. Taisin jo mainitakin asiasta. No, katsotaan mitä saan aikaan. Heinäkuu alkoi, ja elokuussa en hirmuisesti taida ehtiä oikeissa töissä olla. Silloin on Ateenan matka, harjottelu, soluviljely ja solujen kuvantaminen. Ja viimeinen kuukausi "kesälomaa".
Elän siinä toivossa, että joku taho jakaisi apurahoja minunlaisille, jotta voisin saada jotain apuja tulevalle syksylle ja keväälle. Niistäkin tietää vasta syksymmällä.
Mutta jospa tekisin jotain tässä ennekuin lähdetään pyörälenkille. Onneksi siivottiin jo aamulla.

Oi mums oli hyvää ruokaa Banthaissa.

Viikko mennyt taas nopiaan. Porukat kävi tiistaina ja oli mukavaa. Sain mehuja. Ja ilmaisen ruoan yliopistolla, jopa kahviakin jälkkäriksi kierroksen päätteeksi. Pääsin esittelemään vehkeitä. Niin, ja äiti juorusi Jalosen kanssa varmaan vartin. Sain kovasti kehuja ja hämmennyin ja nolostuin. En tiennyt että olin tehnyt niin suuren vaikutuksen. Pääsen kuulemma vielä pitkälle, ja sen kuuleminen rohvessoorilta tuntuu aikas hyvältä.
Ollaan saatu manipulaattoriasiaa aika pitkälle jo. Tein eilen löydön labrassa, löysin vanhan hydraulisen manipulaattorin, jonka olemassaoloa Tuula ei muistanut. Mutta sekään ei ole täysin ehjä. Olivat TTKK:lla koittaneet aikoinaan koota sitä, mutta ei ollut onnistunut. Käytiin hakemassa labratarvikkeita ja järjestin labran taas kuntoon. Oltaisiin koitettu pipettien vetoa, mutta ei löydetty manuaalia, eikä kukaan osaa käyttää sitä. Ensi viikolla olen lähes keskenäni alhaalla, Marko on poissa ja Tuulalla on jonkin verran omia juttuja. Tosin mun pitäisi opettaa PatchMaster sille, ja sitä seuraavalla viikolla Markolle. Ajattelin viikonlopun aikana saada luettua manuaalin läpi. Aloitin myös pienen "ohjekirjasen" tekoa. Koristelin myös labrapäiväkirjaa laitteiden kuvilla. Eli mittään ei ole oikeasti tapahtunut. Niin, ja pitäisihän mun kalibroida ne pipetitkin. Ohjeita pitäisi hakea Eppendorfeille... Mutta näihin kaikkeen menee vain yksi kokonainen päivä. Ajattelin soitella ensi viikon alussa/käydä Varamiehillä, jos saisin taas töitä. Pelkään, että sen vastaamattoman puhelun takia en ole saanut töitä. Nyt ehtisin niitä tehdä. Elokuussa on Ateenan matka, soluviljelyä ja tätä projektia. Luulenpa, että keskityn niihin sen kuun. Niistä on tulevaisuudessa enemmän hyötyä kuin pyyhkeiden mankeloimisesta. Tosin mankeloimisesta saisin rahaa... Mutta, mutta, mutta. Ura, ura, ura. Niin.
Onneksi on viikonloppu. Huomenna on vuosipäiväkin, mennään Banthaihin syömään Ihanan kanssa. Aikas ihkua.
Syksyn kurssit oli tulleet aikatauluineen, tein suunnitelman äsken. Syksyn kurssit kasassa. Loistava homma. Ja vihdoin niitä labrojakin. Kaksi ihan pelkkää labraa ja pari joihin kuuluu labraa. Sitten niitä teorioita pari. Ruotsikin pitäisi saada pois alta. Saa nyt nähdä venyykö taas kevääseen. Riippuu miten perseelleen se Kielikeskus päättää ne kurssit taas laittaa. Tällä kertaa ei onneksi ole pelkoa siitä, että opintopisteet ei riittäisi. 150 kasassa, siitä uupuu vielä tämä harjoittelu.
Mums!

Oli mukava juhannus. Olin lähes selvinpäin koko ajan, perjantaina join vähän, en edes ollut humalassa. Käytiin yöuinnilla, saunottiin, syötiin, syötiin ja syötiin, saunottiin, jäätiin seitsemän hengen voimin hissiin jumiin (8 hlöä olisi mahtunut, ei ollut ylipainoa, mutta kuuma tuli). Onneksi ei jouduttu olemaan kuin vartin verran siellä ja saatiin ovea parin sentin verran auki ja siten lisää ilmaa. Laulettiin ja pelattiin. Uskalsin laulaa jopa sooloa, vaikka vähän jänskittikin. Grillattiinkin eilen. Ruokaa jäi vielä ylikin, lähinnä sipulin eri muotoja. Niistä saa mukavan wokin vielä samalle porukalle, jos ihmiset innostuvat vielä porukalla syömään.
Oli hassua, kun muut tuli tänne kokkaamaan. En juurikaan osallistunut siihen puoleen, vähän pilkoin etukäteen ja pesin vihannekset. Mutta tiskasin. Ja voi että mä tiskasin. Paljon. Tänäänkin vielä. Vähän vajaan kymmenen ihmisen tiskit joka päivä. Olinhan "emäntä". Puuh. Mutta oli siltikin muksaa. Erittäin.
Tänään mietittiin edelleen mikromanipulaattoreita, viimeistään huomenna Jalonen kysyy tarjoukset. Porukat tulee huomenna ja mäkin pääsen näyttämään jotain niille! Kun Ihana näyttää uuninsa, mä pääsen retostelemaan vehkeillä joita en (vielä) osaa käyttää. Muaha.
Keskiviikkona aletaan vetämään pipettejä ja koitetaan vähän leikkiä vehkeillä. Hyvä jos elokuussa saataisiin kamat kasaan, jotta saataisiin jo Ihan Oikeasti tehdä jotain. Sitä ennen opetellaan perusjuttuja vanhoilla, huonoilla vehkeillä.
Mutta voisin nyt mennä laittamaan pyykit kuivuriin. Söin palan kukkakaalia, sitä ennen söin aamupalan. Totesin, että elän varmasti tämän viikon juhannuksen syömisillä. Ainakaan ei juuri ole nälkä.

Juhannus.