IRC-Galleria

Välillä sataa, välillä paistaa
Tää on mun laulu sadepäivän varalle


Tää on mun lauluni sadepäivän varalle
Tiedän etten yksin jää
Jotain suurta puuttui
Elämäni tuulen suunta muuttui Aurinkoon
Ja mä nytkin nään


Mikä on se juttu, jonka takia olet epätoivoisiin tekoihin turvautunut
Juttu, jonka takia on sodittu ja murhattu
Mutta ilman sitä ihminen on niin pirun turhautunut
Mikä on se, joka halaa sua ja jolle purkaa surut?
Joka saa sut miettiin "Mitä vittua?",
kun sen takia aina leuka sekä silmät tippuvat
Sitä moni joutuu kaivaan syvemmältä
Iltarukouksessa pyytään taivaan ylemmältä
Sitä etsivät nuoret, se tukee hetkinä huolen
Se saa esiin kovimmanki miehen herkimmän puolen
Sitä kaikki hakee, osa ei löydä koskaan
Se lyö alas ylimielisen ja ylös nöyrän nostaa
Se suutuspäissä heitetään hukkaan,
se saa sut kerään tyynyn alle juhannusyönä seitsemän kukkaa
kun vaan katson sitä nään niin paljon hiton hyvää
et sen kuvailemiseksi tarviin Daven isoo kynää

Nyt se nukkuu vieressäni, kainalooni kaivautuneena
Kauneimmillaan tyynynkuva poskeen painautuneena
Se on yhteenkuuluvuuden tunne pimeinä öinä,
Kun sen kosketuksesta sielu sekä ruumis kihelmöivät
Kun se luonani ekan kerran kävi kylässä,
se lahjoitti mustavalkomaailmaani värikynät
Aiheuttaen sydämeeni loputtoman tykytyksen
Pakottaen etsin vastausta kysymykseen:
Miksi minä, miks se valitsi mut?
Miehen, jolla on sydämessä pienet lasinsirut
Miksi minä, miks se valitsi mut?
Miehen, joka eilen seinään maalasi pirun
Vastaus: ei se kysy meiltä aikaa, eikä paikkaa
Se arvojärjestyksen saa uusiks meidät laittaa
Se katos multa mutta nyt on takas tullut
Se on maailman hienoin tunne, siis olla rakastunut!

Niin pitkään Aurinko nousi mustana
Sydän tulee kipeeks, kun sä tarpeeks kauan yksin kuljet pimees
Miettien "etteiks nää päivät mulle valoo lainkaan anna?"
Silloin välähdyksen Auringossa näin harmaan taivaan alla
Mä haluun uskoo kohtaloon ja kanssas rakentaa
Sen myrskyn keskellä jäässä seisoit päässä sateenkaaren
Paskaa kertyi mutta senkin kaiken jaksaa kantaa,
Jos on vieressä ihminen, jonka kanssa jakaa taakkaa

minkäs mä sille mahdan jos tie päättyy tähän enkä voi kulkee syvempään

oikeastiko tämä uni kertoo unesta jonka näin aikaisemmin
jonka kaikki me näimme
kerron sen nyt kaupan tädille kun sormeilen villamekkoa
olen nähnyt unissani lähiaikoina myös vaatteita, kylmähän on tulossa,
ja sinut
***
kysyin sinulta: "oikeastiko saan tulla nukkumaan viereesi?"
rakensit sänkyä kummallisesti enkä meinannut uskoa
minä halusin
aamulla herään vierestäsi
***
aamulla herään yksin ja kaikki liitokset väliltämme jotka luulin avanneeni
kaikki sydämet jotka olin piirtänyt itseeni sinua varten ja luulin ne pesseeni pois
kaikki kyyneleet jotka itkin sisäänpäin kun näin vartesi liikkuvan unen suunnissa poispäin olivat yhä tallella
suru ja pelko
tiedoton levoton
tyhmä ja pelokas
mitä me teimme siinä talossa? miksi sinä tulit uneeni sieppailemaan juuri kun olin sanonut sinulle:


"en halua enää. en voi enää. jatkaa tätä unta

hassua
virheitä mitä en ollut suunnitellut tekeväni
ja annan niiden mennä läpi
kaiken virrata
pää on sähkössä

kohtalaisen älykäs kai pitää pojan olla
en mä muuten jaksa sitä

et oo mulle pehmee
et oo mulle oikee
eikä sun skitsofrenia ole mun vikaa
ei ole syytä jäädä odottamaan josko
huomenna rakastaisitkin kaiken tuhon läpi minua joka on tullut paikkakunnalle antamaan suudelmia joita et halua
ei ole syytä jäädä odottamaan josko
vielä kerran pyyhkäisisit kädelläsi
Johon olen viehtynyt, Johon olen viehtynyt, Johon olen viehtynyt
poskipäätäni

olet pilkullinen peura
olet kaunis pilvi
ei, et sinä
vaan haluni
koskettaa ja kiinnittyä
se joka parkuu sisälläni
huutaa sinua takaisin
luulee sydämeni hajonneen (skhizein phren)
rakentaa yhä uuden linnan ja kostean hahmon

yhä uudelleen näet minussa pedon
yhä uudelleen suru kaatuu
annan pilven sataa alas
annan sen yrittää pestä minut sinusta
kai meistä kaikista jotain hajoaa
kenen kasvot murtuneeksi jää
pisamat
nuolaisu
vesi

oo hmm.
pimeä pitenee tuolla ulkona.
sydämessäni on ollut pimeää ja nyt se on lähes sammunut.
oon suruinen ja vihainen. en kelpaa.
poreilevaa limaa. tunnen silti elämäni tarkoituksen, se vain ei miellytä.
pysädhystä ja liikettä.

(ihmisen värinen yö.
pehmeä joiku korvassa.
keiden kaikkien pettymyksen olen luottanut?
kiiiiiiiiiiiiima jää soimaan kohinana päähän. ei muuta.)

pehmeä aukko.
kukaan ei soita.
katoan sinne.
itken aaltoon joka tuijottaa minua niin sekapäisesti takaisin että haluaisin vain alkaa tehdä ruokaa. jos vaikka armaani tulisikin. jos vaikka. kuitenkin. silti. ehkä. ei ikinä varmasti.
kunpa joku. ketä uskaltaisi aina pussata. että olisin oikea.

ajatukseni eivät uskalla liikkua. olen peitetty vihreällä seitillä.

pilattu
eikä
homevauva

hauras sydän, älä katso minua
voi ei, mun hampaita vihloo, rakasta minua

yritän sanoa itselleni
en ole mitään muuta kuin sieluni totuus, muu on läpivirtaa
entä oletko sinä totta?
totta kuin vesiputous talon seinien välissä
tunnen sinut kurkussani, hitaasti se kietoutuu kuristukseen
miten kaunista vettä
miten paljon vettä
sydämessäni

miten sinusta heijastuukaan
oma kauneuteni

putosit mun sydämen läpi
olin hömpsähtänyt ja happy

mut sul on vähän niinku toinen nainen
huoli mainen, katse surulainen

haluun yhä katsoo selkää
haluun yhä sanoo älä pelkää
mut en osaa ees hymyillä
en tiiä onks sellaista vahvuutta kelkää
silloin kuin toinen meinaa vain lymyillä

lahjoja joita en saanut
kukkia jotka revin rikki

toimitan tietoa jumalalle
pesen kasvoni sydänsäryllä
uuteen päivään
ilman pelkoa menettämisestäsi

mistä tohtori voi tietää millaista on olla hullu jos se ei ole koskaan itse ollut?