IRC-Galleria

en halua katsoa tätä surunäytelmää
en haluaisi katsoa mitään
en haluaisi mennä nukkumaan
olen kuollut kuin mäyrä joka pelkää tehneensä virheen

älä yritä muuttaa yksinäistä maailmankaikkeutta

ihastuttava haaste: muuntaa runoja nörteille sopiviksi kello 21 mennessä

just tänään niinku maailma ei olis koskaan ollut näin
yllättävä

haluan montaa asiaa
enkä enää kovin montaa aasia sotkemaan
nurmikon oksentaa
maailma itse
haluan olla tämä kaikki

luulen et joku on ymmärtänyt jotain väärin mutta en tiedä kuka.

tai luulen että mulla on paha olo mutta asia mistä se tulee on niin hallitsematon että sanon mieluummin kuin niin ei olisi.

----

älä tule tänne
älä tunne mua
sun kätesi rapisevat pois jos yrität niillä mua koskea
rapisevat pois

älä astu tähän taloon
sen seinät ihan varmasti kaatuisi silloin
älä astu tähän taloon, se on mun koti
älä yritä maalata muhun yhtään tunnetta tai kuvaa
mene paljon kauemmas, hiihdä kuin jänis pihamaaltani
mene kauemmas kuin huulilleni
tule vähän tähän
mene hiukan kauemmas kuin huulilleni
mene kuin jänis äläkä jätä mua pelkäämään että jotain on mennyt hullusti

älä tule tänne
älä satuta
älä riivaa
älä puhu sarkasmia, en tunnista sitä rakkaudeksi
älä satuta
älä satuta
mun sormenpäistä valuu verta vieläkin kun yritin raapia itseäni ovesta läpi
älä koske






HUOM: tämä kirjoitus kertoo kuukautisista
EDIT: härskiys on kuitenkin tahatonta, sillä lähinnä tämä kipuinen olotila toimi inpiraationa - ei kuitenkaan määrännyt sisältöä ("veriset sormenpäät") vaikka niin voisi joku luulla ("jänis"?)

en tiiä mitään ku muut tietää
ne sanoo vahvasti
ja sisällä jossain rauhassa tiedän ettei edellinen ole totta
koska ollaan tässä maailman alla ja kaikki on tiedetty jo etukäteen
muisti vain pätkii
sisäinen musiikki pätkii
niin käydessä alan ajatella lihokäärmettä ja se ikävästi lautasella sätkii
laitan lautasen tiskialtaaseen ennen käyttöä.

maailman alla me kaikki eletään ja yritän tietää sen ja muita tärkeitä asioita
joskus puraisen kurkusta palasen ja nielen sen
ja joskus en ole täällä ollenkaan.

taidan olla vähän romantiikankaipuinen
, noin ylipäätään tai sitten erityisesti
no
, missä on ihana?

nuorten ihmisten maailma

voit olla kuin hailea teevesi
arvaa mitä
silti saatan myllertää sinulle niin kuin tähti
minä ehkä haluan tehdä niin
ja leipoa keksejä
mutta pöytäliina on limainen

moi, vietän harvinaisen kivaa yötä. en kärvistele sängyssä yrittäen saada unta vaan nousen sieltä aina välillä tekemään töitä yms. hmm, näin kantsii tehä. aika aikaisin joudun kyl herää, n. 10:ltä. mutta nukuinkin jo pari tuntia tuossa aikaisemmin yötä.

muutenkin vietän mukavaa elämänaikaa.

kuuntelen antony and johnsonsia. en ole koskaan ennen kuunnellut, vaikka se tuli maailmaan jo varmaan vuonna 2005. mutta en jaksa kuunnella sitä. se oli jotenkin tylsä.

voi luoja, olet kaunis ku olet tehnyt tällaisen maailman mulle. vaikka en tiedä onko asia niin. nautinko mä? hälläväliä, ei se mun tehtäväni ole. maailma virtaa joka tapauksessa. tänään muuten tapahtui kummia. tosi paljon tapahtuu kummaa. kuulkaas:
- Eräs tyttö halusi tietää millä syyllä mä kirjoitan runoja. Selitin sille ja ymmärsin ehkä itsekin hiukan lisää ja tyttö oli haltioissaan. Hmm. Kerroin sille rinnakkaisesta maailmasta jossa on vettä koska elämä on syntynyt vedessä ja ollut siellä niin pitkään. Ihminenkin tuntee veden pyhänä sen kaksoisluonteen vuoksi: samaan aikaan fyysinen, mutta läpinäkyvä kuin ilma. Kirjoitan siitä vedestä, merestä ja sen eläimistä. Ja muista eläimistä ja tunteista, jotka ymmärrän arkkityyppisinä reaktioina ja olemassaolon pisteinä jotka kiemurtelee yksilössä/yksilön ympärille. Minä rakastan nähdä itseni sielumaailmassa, tuntea valoa ja erilaisia haasteita. Joten kirjoitan siitä. Sillä se on 1 asioista joita rakastan eniten. En tiedä miksi. En tiedä ovatko runoni niin hyviä kuin tämä selitys. Kummistakaan ei välttämättä ymmärrä mitään.
- Eräs henkilö kehui tekemiäni asioita tänään aika mahtipontisesti, tai niinku nosti mut esiin.
- En voikaan hankkia kania ja kun vonkasin muuan mieheltä tunnin sain vain pahaa aikaan, mikä oli odotettavissa ja sitten tein niin silti. En yhtään ihmettele että tein niin. En ole varma ihmettelenkö sitä että en saanut. Ei se ainakaan haittaa. Olen muutenkin ehkä hyväksymässä sen että huolimatta varotoimenpiteistä (oliko niitä?) olen tosi rakastunut siihen. En oo koskaan ennen tuntenut tällaista vetovoimaa ja rauhaa jostain ihmisestä. Se on upea. Ei haittaa että se ei tule mun luo. Tosin sydämeni korahti vähän kun kirjoitin tuon. Kai mua osittain itkettää, mutta en tiedä mitä sillä pitäisi tehdä. Ei kai mitään. Aion kanavoida kaipuutani (kani+mies) runoteokseen. Toivon ja uskon saavani sen valmiiksi tällä viikolla.
- Kaikki ihmiset on olleet tänään ihan vitun hulluja. Oon ollut ainut joka on ollut viisas. Eiku ei se mennytkään ihan niin.
- Onnistuin tänään syömään. Monta leipää.
- Välillä tuntuu niin kuin en olisi koskaan ollutkaan onneton. Eri järjestelmä käytössä tällä hetkellä. Muistan kaiken aivan eri tavalla tai oikeastaan en muista yhtään mitään. Senkin teen eri tavalla. Ennen mä olin ikään kuin oven välissä littaantuneena sillee että tajunta ei ollut ihan 100-prosenttiseksi levittäytynyt. Odotin, katselin. Jos yritin muistaa jotain, oli mun pää jossain muualla. Ehkä niin että ruumiini oli toisessa huoneessa ja pää toisessa ja kaulaa kuristi. Mutta nyt oon tämmöne härpäke, tosi. Olen tosi. Olen tosi itsekäs ja kaunis olento. Oon parempi eläin kuin ennen. Olen pinnallinen. Niin ja se menneisyyden ymmärtäminen: missään ei ole enää murheen pilkkuakaan. Mitään pahaa ei koskaan tapahtunutkaan.
- KOHTA INKAN VOI NÄHDÄ VARUSTETTUNA PONINHÄNNÄLLÄ! Mulla ei ole ollut näin pitkä tukka ehkä 7 vuoteen. Ja se saattaa tulla vielä pitemmäksi, ennen kuin palautan sen järkevään normaalitilaansa. Tai otan kiharat. Rastat?