IRC-Galleria

Tässä olen, mietteissäni istun.

Ulos huuruisesta ikkunastani katson, siellä kohtaa valkoinen maisema janoisen katseeni, rauhaisella hiljaisuudellaan. Huokaan syvään kun kirkon kellot rikkoo rauhaani, minun kuin luonnonkin hiljaisen hetken.

Tex tuhisee lampaantaljallaan kun makaa, näkyy jo valkoiset karvat sen kasvoissa, ruskeiden silmien ympärillä, kuonoakin reunustaa.
On ystäväin jo vanha. Monet hyvät hetket yhdessä ollaan eletty..

Yskäisen kevyesti, etten herätä Texiä, samalla kun nousen ottamaan tohvelit jalkaani. Suuntaan kohti keittiötä ja hellalla kiehuvaa kattilaa.
Aamiaisen koristaakseni puuroa laitoin tulemaan, ja kesällä poimitut mansikat olivat joutuneet jääkaappiin lasipurkkiin makeaksi hilloksi.

Otan lautasen käteeni, ennen kuin tassutan takaisin sohvalle, ikkunani ääreen. Nyt Texin silmät jo minua tarkkailee, laiskan hännänheilutuksen avustamina. Kumarrun ja rapsutan häntä korvien takana, ja silitän kevyesti selän yli, ennen kuin istun alas.

Lämpöisen kaurapuuron tuoksu täyttää huoneen, kanelin ja hillon makeuden kera.

Ikkunasta näkyy osa laitumista, samat jotka pystytin kesällä, kun talli oli rakennettu. Annan katseeni vaeltaa valkoisen maiseman yli, pysähtyäkseen järven kohdalle, missä venevaja rohkeasti seisoo paukkkuvassa pakkasessa.

Nuolaisen lusikkaa, ennen kuin vein lautasen taas keittiöön tiskiin.

Kello näytti jo seitsemää, joten vedän haalarini päälleni, laitan pipon tiukasti päähän ja lämpöiset lampaanvillaiset lapaseni käsiin, ennen kuin saapastelin ovesta ulos aamuun.

Tex tassutteli mukaani ulos, ennen kuin suljin oven ja sunnistin kohti tallin porttia. Sieltä jo kuului aamuinen hörinä, kuten olin jo kuullut parisen kuukautta. Voi sitä suloääntä!

Iso ovi liukui auki kun nostin salvan paikoiltaan, ja valo tulvi talliin käytävään. Hymyilin nähdessäni tutun pään tulevan karsinan oven ylite, sulavasti kuin joutsen kaula liukui. Siinähän se komea ratsuni oli, ystävä jonka kanssa jakaa tulevat vuodet. Aika tuntui pysähtyneen sinä aamuna, kun otin kauralapion ja annostelin aamiaisen sankoon, heinät vintiltä hain ja karsinaan laitoin. Koko sinä aikana hevoseni seisoi rauhallisena, odottaen aamiaistaan pienen hörinän saattelemana.

Laitoin ruuan karsinaan, ja istuin alas katselemaan kun hän söi.

Lihakset peitti sen kehoa, lapoja, rinnusta, kaulaa ja lautasia, vaikkakin talvikarva parhaansa mukaan niitä peitti. Paksu pehmeähkö karva, yhtä musta kuin talviyö, pienine pilkkuineen kuin tähdet yön peitolla öisin. Appaloosa hän on. Ja kaunis sellainen.

Säkä laskeutuu pehmeästi selkään, ja kaula sulautuu niskanseudulla pään kanssa kauniisti. Isot ruskeat silmät kielii viisaudestaan hänen vilkaistessa minuun syömisensä ohella, ja nauraen muistan syksyn hetkiämme. Jatkoin silmäilemistäni harjaan, joka pitkänä laskeutui kaulalla ja häntään, joka paksuna ylti aina vuohisiin asti.

Karva kiilsi ja takkuja ei näkynyt missään, hyvin olen häntä pitänyt kunnossa.

Huokaisen ja katsahdan ulos. Sieltä Tex jolkottaa, hassu ilme kuonollaan. Nousen ja ravistan vähän lunta ja pölyä housuiltani, ennen kuin suljen karsinan oven. Päätän jättää tallin oven auki, toistaiseksi, ennen kuin tulen ulos seuraavan kerran.

Kävelen takaisin talolle Tex seuranani, vedän syvään henkee, ja maistan pakkasen kielelläni. On tämä talvisää ihanaa!

Hymisen itsekseni, että tänään teen pitkän ratsastusretken, ja otan mukaani lämmintä kaakaota juustoleipien kera evääksi.

Tyytyväisenä liu-un takaisin sohvalle, viltti ylläni, ja tartun kynääni-
aika piirtää ja antaa mielikuvituksen lentää!

-Memi- 27.12.2009