IRC-Galleria

There is such no thing as religion, but there is one true thing; your belief in yourself and your own doing.

The finding of your own peace within life, as well as death when the time comes. The belief in doing whats right, what your intuition tells you ! If only people did follow their feelings, at least their lives could include more honor and value, than fear of being outside the groups, fear of being left alone, fear of breaking " rules". What about, being yourself. Being true, to yourself. No matter the cost?

I am tired of seeing people, all kind of, walk the same circles, but under different countries, circuimstances, religions, etc. Break free from your own prison youve chosen, and see the world for what it is. There is always evil to be done, as well as good, there can never be such things as peace all over the world, yet there can be total war, because men kind chose to be like that.

The difference we all can do, is to at least be true to ourselves, to find that dime of goodness inside of us and fight for what we ourselves, believe is right ! I am who I am, I cant change that I actually live, and since I do, I will find my purpose in this life, as well as ive done in all the others I think ive lived thru, just to seek more wisdom within this life.

Take a step back, breathe. Flow.

Just become true to yourself. And have faith, in yourself. Without this, you can never, truly, be free.

Wolfness //

..En söndag eftermiddag smsa en kvinna som hette Ann, mig, om jag kanske var intresserad i att rida och pyssla med hästar i Östra Ljungby. Så som jag längtar efter min livsstil, så svarade jag självklart att jag var intresserad, sen ringde hon upp mig och vi satt i ett långt samtal..

Hon sa att hon hade 4 hästar; en fux halvblodsvalack på 20 år, som man kan promenadrida, ett maxat svart/brunt D-ponny sto på 5 år, som jag kunde hjälpa henne rida in senare, ett skäck föl på 7 månader som behövdes hanteras mer, och den siste men inte minste.. Stoet på 14 år som är "problemhäst". Det var väl, "problemhästen" som hon mest ville ha mig till, om jag var intresserad och klarade av stoet.
Hon är alltså ett sto på 14 år, korsning mellan tinker/arab, gudomlig, stor skäck... Lite överviktig och har lärt sig att hon kan kaxa sig mot människor, bita dom, inget snack om tillit där inte. Folk hade kommit och gått, antingen själva rädda för hästen eller så sparka Ann ut dom om dom höjde handen mot hästen.

Jag satte mig på bussen nästa morgon klo 08.30 för att möta Ann och träffa hästarna.
När vi väl gick in i stallet så la hon öronen längsmed halsen och högg efter Ann, riktigt blängde på henne. Hon förklara att hon har varit där i ett och ett halvt år snart, och bara totalhatar/avskyr sin ägare (ann då). Fast Ann aldrig gjort henne något illa, och har markerat ledarskap alltid. Hon är alltså en omhändertagen häst, har bytt ägare minst en gång om året .... väldigt länge. Litar inte eller respekterar människor längre. Så hon bits, tågar över.. Ändå såg jag i hennes blick vad hon behövde. Det var en rädd hästs ögon, som ville ha någon att lita på, så hon kunde slappna av och veta sin plats i flocken, hon behövde komma ut mer och bli aktiverad. Ingen bra kombination; Massvis med energi, frustrerad häst & ett dåligt beteende framkallat av människor.
Jag gick raka vägen med Ann och hämta en longerlina, sen gick jag fram till Diana, som stoet heter, och lugnt klickade fast den i hennes grimma. Ni skulle sett hur glad hon blev, av att komma ut, och jag menar inte nu att komma ut i hagen eller sån glädje, hon riktigt sken upp! Solen tittade även fram lite, var ju nästan nostalgiskt haha.

Så jag gick ut med henne raka vägen ut i hagen på fältet, och "föste" igång henne med hjälp av linan då, som jag snurrade lugnt till, när jag ville att hon skulle röra på sig runt mig. Detta fungerade bra, ca. 3 varv, sen stannade hon utan att jag tillåtit det, så jag korrigera henne igenom att fösa på på nytt och hojta till, men då slog hon bak öronen och kom emot mig sakta och riktigt blåste upp sig som om " vem är du att säga till mig??" Men vad förvånad hon blev när jag gick rakt emot henne lika pampigt och bredde händerna och spände blicken i hennes ögon och brummade, att vad är det för dumheter , då backade hon undan och sen "vallade" jag igång henne igen! då gjorde hon som jag bad henne om, i ca 10 minuter. sen paus. Då stanna hon och tuggade med munnen lite. Då tog jag ett till varv med henne runt mig, denna gången när jag bad henne stanna med ett lugnt "ptruu" och att jag flyttade mig lite framför hennes rörelse, så tuggade hon och sänkte huvudet lite mer innan hon kom mot mig, och stannade också på ett par meters avstånd. Förra gången gick hon ju rakt mot mig och in på min "personal space". I alla fall, då valde jag nu efter detta, att bara gå, med lös lina, och hon följde efter. Jag stannade, hon fortsatte, så jag markerade med armen att stopp där, du ska inte förbi mig när jag stannat. sen övade jag på detta, tills hon gick utan tillsägelse bra, koncentrerade sig bättre. sen testade jag att få henne att ge efter till tryck. Jag ställde mig sidan om henne, och satte ett finger där man har skänkeln.. Hon viftade på svansen irriterad o lyfte hoven lite upp o ner o la öronen bak o skulle just dumma sig, så jag skickade iväg henne en sväng runt mig på linan, sen gjorde jag om det. då flyttade hon på sig, och jag släppte omedelbart på trycket. sen gick vi igen. sen samma igen, och på andra sidan. när Ann kom ut en timme senare så flyttade Diana sig bort från mig sidvärtes utan berörelse, bara jag lyfte handen /pekade mot magen på sidan och tog ett steg mot henne. Så vårat första möte gick bra, jag blev inte biten, hon blev lugn och såg helt nöjd ut efter 1,5 timme när jag gick in med henne. Ann hade alltid varit tvungen o binda henne när hon skulle ha på sig täcke, för att hon betedde sig så illa. Jag bara gick in med henne o vände henne, lämnade boxdörren öppen och började sätta på täckena!

Kemin stämde väl bra mellan oss.. Ann var vilket som enormt glad över hur det gick. Får ner att köpa lite mer utrustning till damen sen, repgrimma och lite andra saker.. that will come handy... måste få ner henne i vikt också så man kan få på henne sin westernsadel igen.
Jag har alltså valt henne, hon valde mig, så det blir nu livstids foderavtal om Diana, med Ann. Hon står för allt, hon vill bara att Diana får ha EN egen människa att fästa sig vid och som inte ger upp på henne. klart jag ställer upp !

Livet ler äntligen för två små själar<3

On niin monta eri mielipidettä riippuen valosta.. niin sanokaahan tämän kuvan perusteella mitä ite tykkäätte.

Eveningstar.. U gaze upon my face everynight. I follow your lead, thrue the valley of different doors. Which to knock upon to ?

Yksi vuosi nyt takana Komvuxin aikuisopistossa, ja edessä viel 1,5 vuotta tarpomista kirjojen meressä.. On ihan mukavat opettajat, koulutilat on hyvät ja jotkut ihmiset siellä tosi rehtejä ja reiluja! :3

Ei ole ystävänhaussa oikein onnistanut, olen kait liian erilainen muiden makuun, mutta ei se haittaa. Minulla on Tex, ja samboni Daniel <3 Se riittää pitkälle.. Taitaa minussa olla vähän goottiprinsessan vikaa.

Päivät kuluu runoilun seurassa, kirjani jatkamisessa, surullisen musiikin tahtiin laulamiseen .. tunteiden kahlitsemiseen. Mutta, en ole ikinä piirtänyt niin hyvin kuin nyt teen.. ihmeellistä miten eri tunteet vaikuttaa työhöni, luovuuteeni! <3 *black rose*

..Mutta uusi alkuni elämän ruusuisen piikkisellä' polulla kulkee hitaasti eteenpäin, tuntuu hyvältä onnistua elämässä vihdoinkin kaikkessa.

..Nyt sit vain kotisivua tekemään.. ja myymään taidetta täälläkin kuin vain Suomen puolella. :)

Ahh.. kevään tuoksu tuulessa, onko parempaa?

Kaikkea on tapahtunut tässä välissä.. Tex lähti kotoa kuukauden ajan, tuli kotiin noin 2 viikkoa sitten. <3 VOi että oli sitä rakkia ikävä :3

Nykyään otamme kahdestaan bussin läheiseen kylään välillä käymään koulukaverilla Dagnylla(joka on norjalainen 2 lapsen äiti) ja sit mun isän siskolle jonka miehellä on sakemanniristeytys ja rottweiler. (molemmat narttuja).

Hän on tosi valpas ja innostunut, eikä pelkää tehdä mitä häneltä pyydänkään, sellainen iloinen hurjapää kuin minäkin hih!! :D

Meillä kun on pikkukappa nimeltä ICA täs lähistöllä, tapaan ottaa Texin mukaani sinne, jättää ulkopuolelle odottamaan ja sit oon kaupas asioilla sellainen 15 minuuttii. Kun tulen takaisin ulos niin siinä se istuu samas paikas häntää heiluttaen laiskasti, ja melkeinpä hymy kuonollaan<3 :) Ei hauku eikä vastaa toisten koirine motkotukseen ja haukuntaan, se on niin hyvä poika että parempaa saa etsiä!

Tuossa talvella vetoa harjoiteltiin, se rakasti sitä touhua.. :3 Lisää sit ensi talvena. Nyt on agility tulossa kesän aikana, ja vapaajuoksua kanssani metsien halki. Tosi hyvää kunto harjoitusta molemmille hehe* :D

Kohta poika on 2 vuotta vanha.. kuinka aika rientääkään- :o Huikeat 64 cm korkea säkässä ja painoa on sellai 30 kiloa, kokoa löytyy mut on kyl ihmeellisen vikkelä, pahempi kuin mikäkin hiiri :3

..Tuntuu hyvältä tietää että tuo musta susi rakastaa minua siksi että olen minä, eikä ulkokuoreni takia.

Parempaa ystävää saa hakea<3

Texi's nya hundbur har nu kommit! Står nu prydligt brevid Nidjis bur i slutet av sängen :)

..Tränade Tex första gången idag på att dra pulka efter sig, hade sin rejälä nya dragsele av K-9 märket! Gick bättre än förväntat!! :D (det vill säga, han ÄLSKADE det) <3

Ska skaffa en skrinda sen till sommaren.. Så man kan fortsätta träningen medans man är ute på promenader osv. Klövjeväskor blir det också sen nån gång i februari! Kanon :D !! <3

Han kan nu också "lek död" -tricket halvvägs *haha* :) Ska bli härliga turer med han ut att fiska o.s.v.

SJälv kämpar jag på med skolan, hjälper pappa på verkstaden sidan om när jag hinner, och njuter av min fritid med hundarna. :)

Tässä olen, mietteissäni istun.

Ulos huuruisesta ikkunastani katson, siellä kohtaa valkoinen maisema janoisen katseeni, rauhaisella hiljaisuudellaan. Huokaan syvään kun kirkon kellot rikkoo rauhaani, minun kuin luonnonkin hiljaisen hetken.

Tex tuhisee lampaantaljallaan kun makaa, näkyy jo valkoiset karvat sen kasvoissa, ruskeiden silmien ympärillä, kuonoakin reunustaa.
On ystäväin jo vanha. Monet hyvät hetket yhdessä ollaan eletty..

Yskäisen kevyesti, etten herätä Texiä, samalla kun nousen ottamaan tohvelit jalkaani. Suuntaan kohti keittiötä ja hellalla kiehuvaa kattilaa.
Aamiaisen koristaakseni puuroa laitoin tulemaan, ja kesällä poimitut mansikat olivat joutuneet jääkaappiin lasipurkkiin makeaksi hilloksi.

Otan lautasen käteeni, ennen kuin tassutan takaisin sohvalle, ikkunani ääreen. Nyt Texin silmät jo minua tarkkailee, laiskan hännänheilutuksen avustamina. Kumarrun ja rapsutan häntä korvien takana, ja silitän kevyesti selän yli, ennen kuin istun alas.

Lämpöisen kaurapuuron tuoksu täyttää huoneen, kanelin ja hillon makeuden kera.

Ikkunasta näkyy osa laitumista, samat jotka pystytin kesällä, kun talli oli rakennettu. Annan katseeni vaeltaa valkoisen maiseman yli, pysähtyäkseen järven kohdalle, missä venevaja rohkeasti seisoo paukkkuvassa pakkasessa.

Nuolaisen lusikkaa, ennen kuin vein lautasen taas keittiöön tiskiin.

Kello näytti jo seitsemää, joten vedän haalarini päälleni, laitan pipon tiukasti päähän ja lämpöiset lampaanvillaiset lapaseni käsiin, ennen kuin saapastelin ovesta ulos aamuun.

Tex tassutteli mukaani ulos, ennen kuin suljin oven ja sunnistin kohti tallin porttia. Sieltä jo kuului aamuinen hörinä, kuten olin jo kuullut parisen kuukautta. Voi sitä suloääntä!

Iso ovi liukui auki kun nostin salvan paikoiltaan, ja valo tulvi talliin käytävään. Hymyilin nähdessäni tutun pään tulevan karsinan oven ylite, sulavasti kuin joutsen kaula liukui. Siinähän se komea ratsuni oli, ystävä jonka kanssa jakaa tulevat vuodet. Aika tuntui pysähtyneen sinä aamuna, kun otin kauralapion ja annostelin aamiaisen sankoon, heinät vintiltä hain ja karsinaan laitoin. Koko sinä aikana hevoseni seisoi rauhallisena, odottaen aamiaistaan pienen hörinän saattelemana.

Laitoin ruuan karsinaan, ja istuin alas katselemaan kun hän söi.

Lihakset peitti sen kehoa, lapoja, rinnusta, kaulaa ja lautasia, vaikkakin talvikarva parhaansa mukaan niitä peitti. Paksu pehmeähkö karva, yhtä musta kuin talviyö, pienine pilkkuineen kuin tähdet yön peitolla öisin. Appaloosa hän on. Ja kaunis sellainen.

Säkä laskeutuu pehmeästi selkään, ja kaula sulautuu niskanseudulla pään kanssa kauniisti. Isot ruskeat silmät kielii viisaudestaan hänen vilkaistessa minuun syömisensä ohella, ja nauraen muistan syksyn hetkiämme. Jatkoin silmäilemistäni harjaan, joka pitkänä laskeutui kaulalla ja häntään, joka paksuna ylti aina vuohisiin asti.

Karva kiilsi ja takkuja ei näkynyt missään, hyvin olen häntä pitänyt kunnossa.

Huokaisen ja katsahdan ulos. Sieltä Tex jolkottaa, hassu ilme kuonollaan. Nousen ja ravistan vähän lunta ja pölyä housuiltani, ennen kuin suljen karsinan oven. Päätän jättää tallin oven auki, toistaiseksi, ennen kuin tulen ulos seuraavan kerran.

Kävelen takaisin talolle Tex seuranani, vedän syvään henkee, ja maistan pakkasen kielelläni. On tämä talvisää ihanaa!

Hymisen itsekseni, että tänään teen pitkän ratsastusretken, ja otan mukaani lämmintä kaakaota juustoleipien kera evääksi.

Tyytyväisenä liu-un takaisin sohvalle, viltti ylläni, ja tartun kynääni-
aika piirtää ja antaa mielikuvituksen lentää!

-Memi- 27.12.2009