Jos lauluilla sais kertoa tarinansa, niin tarvittaisiin aika monta laulua nyt just.. Niin kai se on kaikilla, mutta nyt on vaan niin repaleista. Irtonaista. Tyhjää. Ei kuitenkaan synkkää. Aurinkoa. Ja myrskyä. Yhtä aikaa. Ja kuitenkin ihan erillään. Mutta silti samaa. Sekavaa. Ei saa selvää. Eikä välttis haluukaan. Kun vaan olla. Ja odottaa.. Ihan niinku Vladimir ja Estragon oottaa Godot´ta. Mutta ei niin kauan. Eikä niin toimettomana. Mutta kuitenkin. Katsellen. Odotellen. Kuluttaen aikaa. Toiveikkaana....