IRC-Galleria

Ote erään naisen päiväkirjasta:

Olin poikani kanssa tänään kaupassa. Mennessämme bussi oli täpötäynnä. En meinannut saada rattaita mahtumaan bussiin. Ihmiset vain tuijottivat, eivätkä liikauttaneet evääkään auttaakseen. Ihmisten ilmeet kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. Joku kuului "kuiskaavan" toiselle: "Kuljettaako tuo nainen todella noin isoa poikaa vielä rattaissa".
Kaupassa eräs nainen tuli poikani luo. Hän katsoi poikaani pitkään, kunnes sanoi: "Kylläpäs sinä olet jo iso poika. Voisit auttaa äitiä sen verran että kävelet itse kaupassa."
Näitä huomautuksia minä saan kuulla aina kun kuljen poikani kanssa missä tahansa.
Ja minä kun maksaisin mitä vain, että poikani oppisi joskus kävelemään.


Jos tämä tarina kosketti sinua ja olet sitä mieltä ettei pidä tuomita ennen kuin tuntee, kopioi tämä omaan päiväkirjaasi.