IRC-Galleria

Elämä on (vihdoinkin) alkanut kulkemaan ihan mukavasti eteenpäin.. Kyllä mä Gryningenistä lähtiessäni pelkäsin, et jos heti alkaa himassa masentaa ja joutuu takas harjulle.. Mut ei onneks.
Eilen illalla lopetin (toivottavasti lopullisesti) tupakoinnin.. Nyt oon ollu ilman tupakkaa kohta 18 ja puol tuntia.. Tosin nikotiinipurkan avulla, mut silti.. Eikä niitä nikotiinipurkkiakaan oo hirveesti mennyt..
Sitä mä vaan ihmettelen, että miks on niin, että joku ihminen saa tehdä sulle vaikka kuinka helvetisti paskaa ja silti sä vaan jaksat kaivata ja muistella niitä hyviä hetkiä.. No ehkä aika parantaa nämäkin haavat.. Vaikka tosin kaikkia haavoja aikakaan ei paranna..

Viime yönä näin "pitkästä" aikaa unta Rikusta ja Akista, (rakkaat edesmenneet serkut). Siinä unessa Riku ja Aki oli niin iloisia kaikesta elämässään, että mulla tuli ihan kyyneleet aamulla silmiin kun heräsin. On se vaan niin epäoikeudenmukaista, että mun sedän perheeltä vietiin kaksi nuorta (22 ja 26-vuotiaat) poikaa. En voi ymmärtää miten setä perheineen on jaksanut. Kaksi poikaa vietiin ja siskolta kummatkin veljet.. Huoh.. Elämä ei todellakaan ole aina reilua. Eikä mene niin kuin etukäteen ajattelis ja toivois..