tuntuu ihmeelliseltä kun ihminen sanoo mulle että haluaa mun jättävän hänet rauhaan mutta samalla koko ajan arvostelee mua/mun elämää/mun rakkautta jne.. jne.. Sitten luulee että hän voi sanoa mitä vaan, mutta mä en saa sanoa mitään. Olen jo sanonut että mua ei kiinnosta koko ihminen ja hänen elämänsä kunhan ei arvostele mun elämää eikä yritä pilata sitä. PISTE.
Mitäs tässä muuta.. Odottelen vaan vkl:a että sisko tulee käymään ja sit maanantaina pääsee käymään kotona,näkee vanhempia ja kavereita. Varmaa kummisedän luona pitäis käydä moikkaamassa niitä ja isänvanhempien luona.. Huh huh, kyllä o ohjelmaa taas.. No jotai täytyy jättää väliin, joka puolella ei ehdi käydä vaikka haluaisikin!
Pian tuleeki Pasi salilta kotii..Kipasenpa keittää kahvia..
Heips!