IRC-Galleria

Miksipä mun elämä koskaan olis niin ettei olis mitään murheita? Elämä näyttää nyt muuten valoiselta, pari ihmistä on tajunnut jättää mut ja Pasin rauhaan, tajunneet ettei niillä oo mahiksia pilata meidän elämää, vaikka kuinka yrittävät. Pasin kanssa menee uskomattoman hyvin, joka päivä tuntuu että ei tän enempää vois toista ihmistä rakastaa, mutta silti joka päivä rakkaus tuntuu lisääntyvän. En ole ketään ikinä rakastanut tällä tavalla, en koskaan. Ei oo ikinä tuntunut näin mahtavalta. Pelottaa tosin se kuinka riippuvainen olen Pasista tietyllä tavalla, siis siinä mielessä että en ymmärrä miten voisin elää ilman sitä,en en en.. Mutta yleensä ku olen rakastanut, ni on käynyt huonosti. Tosin kulta on osoittanut monella tavalla olevansa sen luottamuksen ja rakkauden arvoinen, ja samaa olen saanut takaisinkin, luottamusta ja rakkautta nimittäin..
Mutta sitten on se mutta.. Se mutta ei tosin liity mun ja Pasin rakkauteen mitenkään.. Se on nimittäin R-A-H-A.. Tai paremminkin sen puute.. Laskuja on reippaasti yli 400e ja velkaa olen Pasille 200e, eli 600, ja kun tilillä on 4e 48c ni sillä ei oikee niitä maksella. Tänään aika masee tunnelma kun mutsi kertoi että oli taas yks puhelinlasku perinnässä. En ihan oikeesti tiedä miten tästä selvitään. Mutta ihmeellisesti mieliala nousi kun rakas otti kainaloon ja lohdutti. Siinä tajus että mulla on asiat hyvin. Rakkaus,ystävyys yms.. asiat on hyvin. Aina jotenkin rahapuolen selvittää.. Tärkeintä on että on ympärillä rakkaita ihmisiä, oma kulta,perhe,sukulaiset,ja viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä Ystävät. Ja nimenomaan isolla Y:llä.