Toisessa työvuorossa taas oli todella raskasta. Eikä sekään ajatus motivoinut ekoilla tunneilla että "vielä 5 tuntia, kyllä se siitä!", koska oli jo tehnyt 6 tuntia valmiiksi töitä, ja psyyke oli todella alhaalla. Onneksi oli rauhallinen vuoro, joten pyysin työkaveria, että pystyisin lopettamaan jo kahdeltatoista. Se oli onneksi OK. Kello löi 12, ja työpäivä oli pulkassa. 11 tuntia vitun väsyneenä töitä.
Tiedätte sen tunteen kun saatte raskaan työpäivän jälkeen rentouttavan kaljan? Voin sanoa, että silloin se olut maistui siltä, että olisi maistanut palan taivasta. :D
Anyway, lähdin töistä ystävälleni Natalialle, tarkoituksena oli mennä nukkumaan suoraan hänen luokseen, mutta töihin oli tullut paljon ystäviäni(onneksi), joten he tulivat kanssa mukaan.
Pääsimme Natalialle, ja päädyimme vain juttelemaan pienessä porukassa, ja keskustelut oli ihan mahtavia, ja huomasin että olimmekin jutustelleet kuuteen asti aamulle. Olimme juuri menossa kaikki nukkumaan yhteisymmärryksessä, kunnes aloin naureskelemaan ajatusvirtaani, ja Natalia kysyi mille minä oikein naureskelen. Tässä vaiheessa pääsemme tähän kollektiiviseen energian vaikutuksen antamiin fiiliksiin: Selitin, että kaksi ystävääni oli aikoinaan kertonut minulle karitsasta, joka vaeltaa niityllä. Karitsa, johon voit mielelläsi kanavoida huonoja fiiliksiäsi, pelkojasi, huoliasi, joka helpottaa oloasi. Onko mitään rauhoittavampaa, kuin karitsa?
Katsokaa nyt sitä. Oikeasti. :-3
Natalia ja toinen ystäväni Ronja (muut olivat jo nukahtaneet), olivat lämmenneet ajatukselle. Sitten tapahtui jotain mitä en ole oikeastaan aiemmin tehnyt: Pidin rentoutusharjoituksen. Ja vielä kuudelta aamulla, rankka päivä takana. Aloin kertomaan tarinaa tuosta karitsasta, miten helppoa sen elämä on. Pohjustin mielikuvaa kertomalla miten se vaeltaa niityillä, ja elää täysin huoletonta elämää laaksossa, jossa on paljon kilttejä eläimiä. Meidän kolmen mielet vain yhdistyi: Meillä kaikilla oli todella vahva mielikuva laaksosta, jossa on karitsa (Lambi), ja siellä se vaan niityllä on katselemassa tähtiä. Minä, Ronja ja Natalia olimme tarinassa kaikki eläinhahmoja. Minä olin vyötiäinen, Natalia oli Hirvi, ja Ronja Liito-orava. Oli siellä myös karhu joka oli Otto. Lopulta meidän mielet olivat niin keskittyneet, että pystyimme yhdessä luomaan Natalian huoneen katolle tähtitaivaan, jonka me kaikki hahmotimme samalla tavalla. Se fiilis oli sanoinkuvaamaton: Meidän jokaisen mielet oli vain niin kevyitä, ja olimme kaikki lähekkäin, halailtiin ja hymyiltiin koko loppuyö.
Yksi parhaimpia hetkiä elämässäni. Kiitos kaikille jotka olette minun ystäviäni, olette todella tärkeitä minulle ja välitän teistä kaikista todella paljon.
Peace, and love. <3