IRC-Galleria

Kaari Utrion tekstiä omilta kotisivuiltaan;

SUKUPUOLELLA EI OLE MERKITYSTÄ

Tämä melskaaminen oli ihan ymmärrettävää ja inhimillistä. Sellaisen sietäminen on osa kirjailijan ammattitaitoa. Taiteilijan täytyy tietää, että joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Jos uskoo kiitokset, on uskottava haukutkin.
Mutta kamalaa oli vähitellen tajuta, että ajattelutavan takana oli ääretön halveksunta naisia kohtaan – myös naisten itsensä osoittama. Myrkyllisintä, mitä kirjasta osattiin sanoa, oli että se oli naisille tarkoitettu, että se oli naisten viihdettä.
Muistaakseni vuonna 1973 Heikki Peltonen Demarissa keksi ilmaisun ”rouvasporno”. Se suututti minut todella. Miehille tarkoitettua pornografia lisääntyi räjähdysmäisesti 70-luvulla, ja sitä pidettiin heidän luonnollisena oikeutenaan.
Suhtautuminen sekä kirjailijoihin että lukijoihin oli ankaran sukupuolisidonnaista. Erityisesti tämä piti paikkansa viihteen suhteen. 1980-luvulla tiukaksi muuttuneen naiskeskustelun kohinassa moni kirjailija pelkäsi naiskirjailijaksi leimautumista. Tuolloisessa kirjallisuusmaailmassa se olikin kohtalokasta.
Moni kirjoittava nainen kiirehti varmuuden vuoksi ennakoivasti julistamaan, ettei sukupuolella ollut merkitystä kirjoittamisessa. Mieskirjailijoiden ei tällaista ilmoitusta tarvinnut tehdä.
Sukupuolella on tietenkin merkitys. Naisten kokemuksestahan naiset kirjoittavat. Naiset lukevat kirjoja, täyttävät teatterit ja taidenäyttelyt – ilmiötä ei nimitetä kulttuuriyleisöksi vaan kukkahattutädeiksi. Miehet lukevat miesten kirjoittamia kirjoja ja täyttävät urheilukatsomot. Apurahoja naiset saavat vähemmän ja pienempiä kuin miehet.

Jumalauta että jotku jutut saa mut niiiin vihaseksi ja epäuskoseksi tästä maailmasta ja mur.