IRC-Galleria

[Ei aihetta]Tiistai 25.08.2009 03:24

"Hae meille pinkkii kossuu ja tuhat kartsaa röökii tai me kidnapataan ton vauva !"

Mun unet on outoja.

Wäywäy ?Maanantai 24.08.2009 04:29

wääSunnuntai 23.08.2009 06:12

haluun kattoo aarreplaneetan. : <

[Ei aihetta]Sunnuntai 23.08.2009 03:53

Fuck, I lost.Sunnuntai 23.08.2009 01:33

[Ei aihetta]Perjantai 21.08.2009 18:02

kopioi tämä päiväkirjaasi 20 sekunnin sisällä muuten et saa pimppiä/pippeliä rakastamaltasi henkilöltä ja hän pettää sinua kolmen muun kanssa ja rosvo pöllii rahasi ja talosi räjähtää ja saat kokeista nelosen etkä pääse mihkää jatko opiskelemaa ja kaverisi jättävät sinut ja yksisarviset raiskaavat lemmikkisi ja tulee maalimanloppu ja JOKU MUU SYÖ AINOAT JA VIIMEISET KEKSISI SAATANA!


Ja Isojalka ilmestyy ovellesi tarjoamaan marjapuuroa.

[Ei aihetta]Perjantai 21.08.2009 18:01

95% kaikista nuorista
saisi paniikkikohtauksen
jos tokio hotel seisois
kymmenkerroksisen talon
katolla, valmiina
hyppäämään.
kopioi tämä jos kuulut
siihen 5% joka ottaisi
popcornia ja menisi
talon alle ja huutaisi:
JUMP ! JUMP ! JUMP !

Tahdoooon nähdääää. ; <Keskiviikko 19.08.2009 23:57

http://www.youtube.com/watch?v=d6PDlMggROA&feature=channel

Joku vois viedä/mennä mun kans kattoo ton ? Son sentää Jaksonin leffa !

AAARGH !Keskiviikko 19.08.2009 12:46

Kaari Utrion tekstiä omilta kotisivuiltaan;

SUKUPUOLELLA EI OLE MERKITYSTÄ

Tämä melskaaminen oli ihan ymmärrettävää ja inhimillistä. Sellaisen sietäminen on osa kirjailijan ammattitaitoa. Taiteilijan täytyy tietää, että joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Jos uskoo kiitokset, on uskottava haukutkin.
Mutta kamalaa oli vähitellen tajuta, että ajattelutavan takana oli ääretön halveksunta naisia kohtaan – myös naisten itsensä osoittama. Myrkyllisintä, mitä kirjasta osattiin sanoa, oli että se oli naisille tarkoitettu, että se oli naisten viihdettä.
Muistaakseni vuonna 1973 Heikki Peltonen Demarissa keksi ilmaisun ”rouvasporno”. Se suututti minut todella. Miehille tarkoitettua pornografia lisääntyi räjähdysmäisesti 70-luvulla, ja sitä pidettiin heidän luonnollisena oikeutenaan.
Suhtautuminen sekä kirjailijoihin että lukijoihin oli ankaran sukupuolisidonnaista. Erityisesti tämä piti paikkansa viihteen suhteen. 1980-luvulla tiukaksi muuttuneen naiskeskustelun kohinassa moni kirjailija pelkäsi naiskirjailijaksi leimautumista. Tuolloisessa kirjallisuusmaailmassa se olikin kohtalokasta.
Moni kirjoittava nainen kiirehti varmuuden vuoksi ennakoivasti julistamaan, ettei sukupuolella ollut merkitystä kirjoittamisessa. Mieskirjailijoiden ei tällaista ilmoitusta tarvinnut tehdä.
Sukupuolella on tietenkin merkitys. Naisten kokemuksestahan naiset kirjoittavat. Naiset lukevat kirjoja, täyttävät teatterit ja taidenäyttelyt – ilmiötä ei nimitetä kulttuuriyleisöksi vaan kukkahattutädeiksi. Miehet lukevat miesten kirjoittamia kirjoja ja täyttävät urheilukatsomot. Apurahoja naiset saavat vähemmän ja pienempiä kuin miehet.

Jumalauta että jotku jutut saa mut niiiin vihaseksi ja epäuskoseksi tästä maailmasta ja mur.