Tätä on siis vaikee pukee sanoiksi mitä eilen tapahtu...mutta yritetään.
Kas kun päätin että nyt Eppu suuntaa isommille laitumille Numan kanssa ja rohkeesti vihjeen saaneena suuntasimme Valkeakosken luontopolulle.
Ei siinä mitään,polku ja maisemat olivat kauniita ja ajattelin että tuossapa kiva pelto,ei muuta ku Numaskikkelin kanssa suuntaa "avoimmille vesille".
Siinä si ihmeteltiin pellon laajuutta silmät pyöreinä,Numa kipitteli siellä täällä ja minä urheilevana nuorena miehenä polttelin sujuvasti tupankia...
Ja sit se tapahtu...niin yllättäen kuin Jäätteenmäen faksit aikoinaan...
100 metrin päässä istu sellainen ainakin jääkarhunpoikasen kokoinen jänis,toljotti meitä ku ryssä jäätynyttä varvastaan raatteentiellä.
Minä yritin vaivihkaa Numaskuukelia kiinni...mutta...zpäp se katos ku pieru saharaan ja suoraan sen Suomenhevosen kokoisen jäniksen kimppuun.
Siitä alko sellainen tanssi mitä en voinu edes kuvitellakkaan tapahtuva...
Jänis hyppi 2 metrin pystyhyppyjä potki Nuomoa ja taisi hakata etutassuillaanki...
Numa ei päästäny yhtään,ei siis pienintäkään ääntä...yritti vaan se norsunpoikasen kokoisen jäniksen kurkkuun kii.
Sai pari kertaa hyvin kiinni,mutta ei vaan saanu sitä vasikkaa nurin.
Temmellyksen pölypilvi näkyi varmaan Tampereelle asti,meikkis vaan toljotti suu auki ja touhutipat kostutti boxerit...
Sitte se hirven vasan kokoinen jänis ilmeisesti päätti että ei toi mutiainen hakkaamalla luovuta ja päätti lähtee vetää siksakkia pellolla....
Numa veti perassä niin hienosti että siitä ois joku vitunmitalli pitäny heti tulla....ja ei ääntäkään...hampaat vaan irvessä sen jääkarhun kokoisen jäniksen perään...leukojen pauke oli kuin ois hakannu kahta rautalapiota toisiaan vasten...
Minä tietysti seisoin vaan paikoillani ja muistelin koirani nimeä....äänihuulten yrittäessä epätoivoisesti saada aivojen kanssa jonkinlaisen komennon aikaiseksi....tietenki tuloksetta.
Sitten se jänis päätti vaihtaa taktiikkaa ja alkaa juosta suoraan....ja Numaskuikeli purukalusto papana-aukossa tiiviisti kiinni....
Sinne ne juoksi kohti auringonlaskua....mä taisin tossa vaiheessa saada suustani ensimmäiset kirjaimet NU.....sitten aivot luovutti ja sytytin toisen tupakan.
Sinne ne katosi jonnekki hevon-kuuseen....mää suu mutrulla aattelin jo et sin men koira...
Aivot ja jalat pääsi johonki ratkaisuun ja lähin laahustaa perään....ja kas sillä seisoo Nuomo ylväänä jonku lantakasan päällä,suu täys valkosia mammutinkokoisen jäninksen karvoja...iloisesti häntää heiluttaen.
Tossa vaiheessä mä luovutin ja istahin pellolle....Numa kipitteli viekkuun ja katto mua suoraan silmiin ja takula aatteli "vitun läski,ei tartte auttaa"...
Pienen jäähdyttelyn jälkeen Numa lähti mu edellä kattoo että tuliko kaato...ei ollu tullu,Numa pysähty metsän reunaan ja vilkuili mua ja vilkuili metsää...
Okei...se pupu voitti...tällä kertaa...
Että tämmöistä meillä tänään...oikeen vappuhulinaa,"melkein ulkomailla"