Kummallista, etten jaksa kirjoittaa tänne, vaikka olisi vaikka mitä sanottavaa.
Todennäköisesti itse asiassa en jaksa kirjoittaa tänne juuri siksi, että on niin paljon sanottavaa.
Ei harmainta hajua mistä aloittaa.
Aion hakea kauppakorkeakouluun. Kylläpäs kuulostaa tönköltä.
En usko että pääsen Helsinkiin, mutta tuon Kuopion pitäisi olla suht varma nakki.
Ja sit sillä pohjalla voi hakea vaikka uudestaan seuraavina vuosina taas Helsinkiin.
Tää kämppä on ihan totaalisen räjähtänyt. Kiinnostus tehdä asialle mitään on kymppi.
Unohdin puhelimeni tänään aamulla nimeltä mainitsemattomalle henkilölle ja nyt minulla ei ole hajuakaan miten voisin saada sen takaisin, sillä satun tietämään, että ko. henkilö ei ole kotona välttämättä päivisin ja yhden ongelman muodostaa myös se, että paikka ei ole mitenkään helppojen kulkuyhteyksien varrella.
Meidän kurssin kansantaloustieteen opettaja käy totaalisesti hermoilleni. Menin tänään myöhässä ja lähdin etuajassa. Idioottimaista että on maksanut tollasesta paskasta. Lohdullista etten ole ainoa joka on samaa mieltä. Suunnittelimme tauolla, kuinka jokainen käytämme perjantain (viimeisen) tunnin kaikki neljä tuntia vain palautelapun kirjoittamiseen. En edes jaksa selittää tarkemmin, mutta sanotaan että opettaja on huonompi, kuin yläasteen ruotsin opettajani, joka 95% ajasta opettimeille tansseja. Sielä oppi sentään tanssimaan. Tuola oppii vain tylsistymään.
Mitäs vielä jätin kertomatta. No minusta tulee ylioppilas eikai nyt enää muuta.
Hyvät ööt, huomenet, päivät, illat. Milloin ikinä tätä luettekaan.
Myö meen nytten nukq.