Kummallinen tunne
tuohtumuksen
tuolla puolen
ottaa itselleen elintilaa
jossain
siellä jossain
minussa
Vilkaisen taakseni
kaihoten ja kaivaten
jotain
mikä jo kauan sitten
siirtyi menneisyyteen
Nuo rappuset
muistuttavat minua ajasta
jolloin piileskelin opettajia
niiden takana
en ollakseni ilkeä
mutta ulkona oli kylmä olla
ja olihan se jotain kapinaa
tehdä toisin
Unohtuessani tapahtumia
ja ihmisiä
silkkihansikkain kohtelevaan
nostalgiaan
valaa se jalkani sementtiin
Siinä missä ajatukseni laukkaa
lailla hevosen
jää muunlainen
ulkoisesti helpommin havaittava
liike jonnekin tulevaisuuteen
On niin vaikea
poistua talosta
jota asuttaa tärkeä ihminen
Ihminen
jonka kanssa kommunikoidessa
tärkeintä on aina ollut
sinun vointisi
sinun tunteesi
sinun elämäsi
sinun valintasi