Tunsin kuun ihollani
jahdattuani sitä kuukausia
sukelsin se kainalossani
pilveen
ja ammuin auringon
kukkasen päästä vihreälle nurmikolle
Kiipesin lähimmän puun latvaan
ja hyppäsin
tartuin tuulen kahvaan
toivoen suurta seikkailua
matkaan poimin pienen sienen
metsän laidalta
Yritys oli kova
kun koitin suudella
kesän kauneinta vesipisaraa
pettymys oli pehmeä
kun en odottanut
seuraavalta kukkaselta
enempää kuin rukkasia
Hakkasin hanskaan
kun unissani piehtaroin
maailman viimeisen naisen kanssa
Karvas oli maku
herätessäni yksin sängystä
housuihin lauenneena 8( 8( 8( 8(
Uusimmat blogimerkinnät
- Runo 178 - Tajuttomat rakastajat 26.06.
- Runo 175 - niikuparempiruno 28.01.
- Runo 174 - pienenpellonruno 31.12.
- Runo 173 - hummeriruno 29.12.
- Runo 172 - omenaruno 20.12.
- Runo 171 - persuruno 20.12.
- Runo 170 - tovivieläruno 04.09.
- Runo 169 - näillämennäärunoc 04.01.
- Runo 168 - rakkaudestakinruno 03.12.
- Runo 168 - dängdängruno 24.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2015 (5)
- ▶ 2014 (3)
- ▶ 2013 (4)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (6)
-
▼
2010 (54)
- ▶ joulukuu 2010 (1)
- ▶ marraskuu 2010 (1)
- ▶ lokakuu 2010 (3)
- ▶ syyskuu 2010 (2)
- ▶ elokuu 2010 (1)
- ▶ heinäkuu 2010 (3)
- ▶ toukokuu 2010 (5)
- ▶ huhtikuu 2010 (4)
- ▶ maaliskuu 2010 (11)
- ▶ helmikuu 2010 (16)
- ▶ tammikuu 2010 (7)
- ▶ 2009 (117)