IRC-Galleria

Mikä mahtava melodia!
Miten sen oivalsinkaan
kuinka sitä taivuttelinkaan
muotoon
joka minua miellyttää
Mutta se oli jo täällä

Miten kaunis maalaus!
Kuinka yöt sitä piirtelin
ja huolella valitsin sävyt
summa summarum
sain sen valmiiksi
Mutta se oli jo täällä

Miten säväyttävä rakennus!
Päiviä pakersin taukoamatta
tiiliskivi toisen päälle
täytin tyhjyyttä
mielestäni sen tyhjästä taioin
Mutta se oli jo täällä

Ja se rakkaus!
Josta monet ovat
tulkintoja tehneet
jonka monet ovat uudelleenkeksineet
sitä on taivuteltu
sitä on piirrelty
ja pakerrettu yhteisvoimin kasaan
Siitä on monta melodiaa
siitä on monta maalausta
siitä on eläviä esimerkkejä!

Ja mitä vielä
se oli jo täällä!

Et sinä minua tunne
et voi
en tunne itsekään
mutta voi sen nähdä positionakin
tunnun mielenkiintoiselta

Enkä tahdo tuntea sinua
tuntuu kuitenkin siltä
että on liikaa ehdollistumista
ja geeniperimää

Ihmisen persoonallisuus
mielletään muutenkin
usein liian tärkeänä
toisia arvioitaessa

Kaiken tämän jälkeen
tunnun entistä yksinäisemmältä
mutta voi sen nähdä positionakin
tunnun mielenkiintoiselta

Onpa täällä tyhjää
niin tyhjää että tuntuu täydeltä
Tiedäthän?
Ja jos et tiedä, mitä sitten?
Katselet joka tapauksessa
maisemaa toisaalta

Olen ihan saatanan
hieno kasa
erilaista paskaa

Sinäkin

Ajatus, ajatus, ajatus
karkaa
otan sen kiinni, suljen käsiini

Puristan, puristan, puristan
kaiken
irti minkä saan, muille jaan

Rajoitus, rajoitus, rajoitus
karkaa
annan sen mennä, kauas lennä

Vilkutan, vilkutan, vilkutan
hei hei
kiva kun kävit, kiva kun lähit

JA SITTEN LÄHDEN ALASTI
JULKISILLE PAIKOILLE
HEILUTELLEN KIKKELIÄ KUIN
HELIHELIHELIHELIHELIHELI
KOPTERIA!

Mikä vittu siinä on
ettei saa olla rauhassa?
Huutaako olemukseni
halua kommunikoida kanssasi
tauotta?

Mikä saa sinut uskomaan
minun olevan kiinnostunut
siitä mitä sinulla on kerrottavana?
Puhut kuitenkin paskaa
jauhat merkityksettömiä
etkä edes ratkaise mysteeriä
nimeltä elämä

Tahdon vain olla
etenemättä
sentin senttiä

Ovelahkohkaavahko
pelottavaarallinen
tekstimanttien
tekijänistäjä

jonka nimeä ei
ikinä ääneen sanottu
joka ei ikinä
julkisesti esiintynyt
joka usein sai
itsensäpäleiksi ajattelemalla!

Revin itseni irti koukusta
kirmaan pakoon alasti
katkerana kiroan sen kusipään
joka minut vedestä kalasti

Suremaan jäi koko suku
mustissa puvuissaan suomuisina
kuviouivat tavalla
jonka joku voi nähdä tanssina

Olen kala ja pinta-alani
ei huimaa päätäsi
niin että ihmettelen miksi juuri minut
valitsit saaliiksesi

Metsää pitkin sätkien
koitan karistaa kannoiltani
nuo hirviöt hirvittävät
joille en rupea lounaaksi

Mutta kuinka ollakaan
jouduin umpikujaan
tähän samaan
huonoon jamaan
tahtonut en uudestaan

Käyttöön ottaa aika on
nuo käytännölliset taitoni
joista selvinnyt ei ole
muistaakseni kovin moni

Vasen, oikea, suomuviilto
kaksoiskierrepyrstöpotku
tulee kasvoista kalastajan
kamala verinen sotku

Ja kuinka ollakaan
turpiin aina saa
se joka
pienempiään kiusaa
uudestaan ja uudestaan

Ja nyt on aika juhlia
kun veden alle palaan
suku odottaa sankaria
kalastajan kukistaja -kalaa

Mutta jo seuraava laiturilla
salaa vahtii juhliamme
elämä on selviytymistä
siihen saakka kun kuolemme

Mutta kuinka ollakaan
se meitä ei haittaa
me juhlimme
ja tanssimme
aina vain uudestaan
ja uudestaan

Juu-huuuu
Kuu-huuu
tulehan jo alas
rojahtaen kuin valas
minä vastaan sinut otan!
Huoneestani jo pyyhin sotan
valmiiksi varten vierastani
sinua siis tarkoitan, Kuu, hani
Keskeytin jopa tärkeät puuhani
tule siis jo tänne, oi Vapahtajani

Woo-hooo
Aurinkooo
hyppää perään Kuun
tule mukaan seikkailuun
jonne kanssa ystäväni
Kuun, sinun ja elämäni
kanssa ajattelin ajautua
jos tahdot, odotamme sinua!
Tule, keltainen kummajainen
lämmin ja kirkas, ihanainen!

Surisuriiii
minua puriii
tarve hieman vaeltaa
temmeltää ja koheltaa
vauhdilla vapaana porhaltaa
me tulemme nyt, pois altaaaaa

Vietin kymmenminuuttisen tupakoiden
pohdiskellen
mielimasturboiden
ehdotellen kainosti itselleni:
"Olethan vain itsesi
erehdyksesi
virheesi
ja onnistumisesi
väreinesi ja vikoinesi
vastaanottava vesi"

Kylmät väreet virraten
vajavaista minua pitkin
ehdottavat, että hymyilen
vaikka äsken vasta itkin

...............


Jos tuolta pisara putoaa
se minut lumoaa
sillä nuo tuossa ovat lumoavia pisaroita
joita eivät pelkäävät koita
enkä kerro miten niitä pudotellaan
jokainen itse vain koittamaan!

Kummallinen tunne
tuohtumuksen
tuolla puolen
ottaa itselleen elintilaa
jossain
siellä jossain
minussa

Vilkaisen taakseni
kaihoten ja kaivaten
jotain
mikä jo kauan sitten
siirtyi menneisyyteen

Nuo rappuset
muistuttavat minua ajasta
jolloin piileskelin opettajia
niiden takana
en ollakseni ilkeä
mutta ulkona oli kylmä olla
ja olihan se jotain kapinaa
tehdä toisin

Unohtuessani tapahtumia
ja ihmisiä
silkkihansikkain kohtelevaan
nostalgiaan
valaa se jalkani sementtiin
Siinä missä ajatukseni laukkaa
lailla hevosen
jää muunlainen
ulkoisesti helpommin havaittava
liike jonnekin tulevaisuuteen

On niin vaikea
poistua talosta
jota asuttaa tärkeä ihminen
Ihminen
jonka kanssa kommunikoidessa
tärkeintä on aina ollut
sinun vointisi
sinun tunteesi
sinun elämäsi
sinun valintasi

Huomasin hipelöiväni
kainaloani
villinä ja vauhkona
arvelin kiima-ajan olevan käsillä

Yllätin itseni
onanoimasta
hävyttä ja hurmiossa
arvelin simennesteen olevan käsillä

Hiestä märkänä herään
painajaisestani
huutaen ja hurjana sätkien
silmät suurena
pelosta

Minä en harrasta läheisyyttä
Minulla ei ole seksuaalisia tarpeita

Ken luulee niin
totuutensa tarkistakoot

Unessa usein paljastan itse(ä)ni
(itselleni)