Rakas päiväkirja. Tänään minä kävin kaupungilla. Ajattelin ostaa itselleni jonkun kivan vaatteen, mutta toisin kävi. Kauppakatselmuksesta käteeni jäi lempinäyttelijäni elokuva ja hieno pussukka (jota en olisi oikeastaan tarvinnut, mutta jollaista olen kuolannut pitkään) ja tunne, joka kiteytyy lauseeseen "Ööh... Okei." Noita tämänhetkisiä vaatekauppojen valikoimia katsoessa tulee nimittäin sellainen olo, että meikäläisellä on jäänyt jotain tajuamatta, tai joku ehkä jätinkin jonkin kehitysvaiheen väliin.