IRC-Galleria

Saanko hepuloitua?

Velipojalla oli pikku pippalot äsken. Äitee ja isukki ovat parhaillaan Härmässä, eivät tiedä poikakultansa bileistä mitään. Sain kolme äänenvaimenninta ja oon nauraaräkättänyt koko illan humalaisten ihmisten ihmeellisille puheille. ;D "Kyllä mä sua rakastan, vaikka en mä sua oikeasti rakastakaan." "Sori, etten tuonu kukkia!" "Onko täällä alastomia miehiä?" "Jupiter, se on tähti... Anteeksi, planeetta!"

Jumaliste. ;D Tietäisittekin.

Ehanaa. Molen niin aktiivinen päiväkirjan kirjoittaja, että ihan itkettää. Mutta kaipa sitä nyt tätäkin toimintoa pitää kokeilla. No joo.

Käsiä paleltaa. Kiehtovaa.

Oli hurmaavaa Mietaalla. Huomatkaa käyttämäni sarkastinen sävy. Meinasin kuolla tylsyyteen. Se roska - sonta, ellen paremmin sano - jota soittivat diskossa oli taas jotain niin säälittävää. Soittavat aina samoja helvatan kappaleita. Samat ihmiset niitä varmaan käy pyytämässäkin. Oikeita mestariteoksia. Taas kerran sain kouriintuntuvan muistutuksen siitä, ettei diskot ole mua varten. Ei käsitä, miten kaverini jaksavat siellä roikkua. Paremman tekemisen puutteessa, ilmeisesti.
Meininki ei oikeastaan poikennut yhtään tavallisesta, vaikka se olikin olevinaan toisen asteen opiskelijoiden pikkujoulu. Hoh. Ikäluokkamme on vajonnut alas. Anteeksi.

Jahasta. Huomenna olisi sitten Itsenäisyyspäivä. Pitäisikö taas katsoa Linnan juhlia? Vai Tuntemattoman sotilaan? No jaa. Saapa nähdä.