IRC-Galleria

Eilisestä kirjoitan nyt, eilen ei oikein ehtiny :D Aamulla klo 5.00 ylös ja ruokkimaan hevosia, koska lähtö Takkulaan 6.00. Kata meni Mollalla 60/70 cm ja 80 cm, minä Lurpan kanssa 100 cm ja 110 cm. Ja pakko tähän väliin sanoa että jännitti ihan perkuleesti. Aamu meni sutjakkaasti, kunnes päästiin heppojen lastaukseen. Lurppa sitten jotain sähläs, kistasin riimunnarusta takasin ja löin kyynerpäästä hermon melko lujaa rautatankoon. Siinä tuli muutama kyynel ja kirosana ;)

Sit lähdettiin matkaan, äiti ajo ja mää ja kata nukuttiin livingissä :D heräsin sit kymmenen yli kaheksan ja kappas, oltiin eksyksissä. Päästiin perille kymmentä vaille yhdeksän (katan luokka alko yheksältä) ja onneksi tuomari anto katan lähtee sit viimisenä. Pikasesti juoksi radan ja verkkas Mollan. Kata & Molla meni 60/70 cm tosi hyvin ja lopulta sijoittui neljänneksi. HYVÄ MURUT <3 Sitten viel oli 80 cm, mikä meni hyvin 8 esteelle asti, missä sitten Molla löi jarrut kiinni, mutta pääsivät kuitenki radan loppuun 8 virhepisteellä.

Sitten odoteltiin luokka 90 cm ja sitten tulikin metrin vuoro. Oltiin Lurpan kanssa aika lopussa ja verkka oli meitin osalta ihan kauhee. Aluks tuli ihan hirveitä hyppyjä, ihan juuresta yms. Sit kata tuli ja sano et älä oo idiootti (taino, oikeestaan se sano et anna Lurpan hoitaa homma, äläkä kontrolloi liikaa) ja sit meni huomattavasti paremmin. Ja itse rata. No.. Se oli ainakin vauhdikas! En jarrutellut, vaan annoin Lurpan sit ite mennä miten meni, en pyytäny eteen enkä pidättäny. Uusinnassa omien mokien takia (niin aloin pidättelemään...) tippui kaksi estettä, mutta todella tyytyväinen olen!

Sitten odoteltiin taas juokkuemestaruusluokka ja pian oliki aika mennä se 110. Tähän väliin sanottakoon että viime hiekkapohjalla hypätty 110 cm oli hylätty kahden kiellon takia, joten oikeasti olin ihan paniikissa. Verkassa Lurppa tuntui järjettömän hyvältä, mutta itseäni alkoi painamaan väsymys, johtuen aamulla niin aikasin heräämisestä ja muutenkin pitkästä päivästä. Pian päästiinkin odottelemaan, luokan loppupäässä vaan oltiin. Nyt tavoitteena päästä perusrata loppuun, tiputuksilla ei mitään väliä! Sitten radalle. Itseä vain hymyilytti (väsynyt..) ja jalat oli ihan spagettia - hädin tuskin jaksoin ohjia pitää kädessä! Sitten lähtömerkki ja kohti ykköstä. Juttelin Lurpalle niitä näitä, käänsin esteeltä toiselle ja ysin jälkeen olin niin onnellinen että olimme selvinneet perusradasta. Odotin jo sitä kauheaa "trööt" ääntä mitä ne siellä päästelee kun ei pääse uusintaan, mutta ei, sitä ei kuulunut! Niinpä jatkettiin uusintaan. Omat jalat vaan spagetimpana. Lurppa hyppäs hyvin, kaksi puomia tippu uusinassa mutta viimisen esteen jälkeen en osannut kun hymyillä ja halata Lurppaa. Ja niinhän siinä kävi. Vain neljä ratsukkoa selvittä uusintaan ja niinpä päästiin vielä palkintojen jakoon! Maailman ihanin hevonen pelasti Sennin pulasta <3

ja illalla klo 21.00 saavuttiin vihdoin kotiin.