IRC-Galleria

Oltiin siis shoppailemassa eilen. Käytiin KaDeWeessä ensin. Se oli ihan naurettavan kallis pikka :D Alennustuotteet oli 50€... Meinattiin Laurenin kanssa ostaa sil semmonen just täydellinen graduation dress ja siihen kuuluva takki, molempien hinta jotain 1700€... Siihen uudet kengät 500€ XDDDD hitto meil oli hauskaa. Sit mentii johonki toisee ostoskeskuksee, mis oli _hieman_ lompakkoon sopivammat hinnat.
Sit ku tultii takas 'kotii' ni katottii lisää leffoi ja illal mentii taas johonki coctail baarii mut isommal porukal. Sit yöl ku tultii kotii ni katteltii lisää Sex and the Cityy :P

Eilen piti käydä Pergamonmuseumissa, mut siellä oli joku special event ja se oli kiinni, ni kun kerran Museuminselillä oltiin ja isäntäkoulu makso ni mentiin sit johonki kuppaseen taidemuseoon. No oli se ihan hieno, ainaki se oli museo eikä mikään modernin taiteen näyttely, missä ne läiskäsee valkoselle seinälle valkosen taulun, missä on valkosia pisteitä...
Sit käveltiin muutamien ihmisten kans ympäri sitä osaa Berliiniä ja käytiin jätskibaarissa ja sillee. Ja ostettiin vähän postikortteja ja tuliaisia.
Sit mentiin näiden hallitukselle opastetulle kierrokselle ja kuultiin politiikkaa, arkkitehtuuria ja historiaa.
Illalla käytiin Lisan, toisen Lisan ja Laurenin kanssa coctail baarissa, Burger Kingissä ja sit katteltiin Lisan kans Sex and the Citya ennenku mentiin nukkumaa :P Mukava päivä.

Nyt tää lähtee shoppailee :DDDD

Mentiin aamulla koululle, rehtori tuli pitää puheen, sit mentiin yhelle tunnille ja sit mentiin Olympia Stadionille. Sillä on mielenkiintonen historia mut ei paljon muuta :P Tai no onhan se hieno näkyki. Mut joo. Otettiin ryhmäkuva olympia-tuli-alustan edessä (hitto mä en osaa suomee enää...). "Die John Lennon Schule und Atlantic College Team, (exhange) Olympics 2008" :P Muahhah. Anyways. Mikä se oli, vuos 1936 kai, ku siel oli semmoset laatat, mis oli Olympialaisten voittajat ja niis oli yllättävän monta suomalaista nimee.

Mjah. Tää perhe on... Ökyrikas, etten sanois :P Niil on iiiiso maasturmallinen auto. Ja ne asuu ihan Berliinin keskustassa Fernsehturmin vieressä. ...tarvittiin avainta kolmessa ovessa, kahta hissiä ja yks portikko, että päästin niille kotiin. Ja kämppä on pelottavan modernin posh. Mut nää ihmiset on ihan tavallisia :P Lisan isä oli sen kans meitä lentokentällä vastassa ja yllätyin: ponihäntmies nahkatakissa XD ei ihan bisnesmies-lookki :P Ne on Ukrainasta ja ne puhuu venäjää kotona ja niiden äiti ei oo ihan sujuva saksassa ni sen kans on kiva puhuu. Ja pikku veli on 4-v. ....ja hullu. :D

---

Illalla käytiin viel teatterissa. Tai no, joku revyy se oli :D Oli aika hupaisa. Tanssia, laulua ja akrobatiaa, kyyl.

TAA TYTTO LAHTEE BERLIINII! Heippa.


"Merkitysero syntyy yleensä epämääräisen artikkelin (ein) käytöstä:

Ich bin Berliner. = Olen berliiniläinen.
Das ist ein Berliner. = Tuo on berliininmunkki.
Tämä takia esim. John F. Kennedy sanoi sanatarkasti ottaen "Olen berliininmunkki" sanoessaan "Ich bin ein Berliner" vierailullaan Länsi-Berliinissä (saksalaiset kuitenkin tiettävästi tulkitsivat lausahduksen osoitukseksi ainoastaan berliiniläisyydestä), sillä verbien sein, werden ja bleiben jälkeen tulevat ammattia, kansalaisuutta, kotipaikkaa tai poliittist, uskonnollist tms. suuntautumista ilmaisevat substantiivit eivät saa eteensä epämääräistä artikkelia."

Fall seven times, stand up eight. ~Japanese Proverb

I don't wanna fall to pieces.

Laurens says:
Tampere always reminds me of tampon

"It's difficult in times like these: ideals, dreams, and cherished hopes rise within us, only to be crushed by grim reality. It's a wonder I haven't abandoned all my ideals, they seem so absurd and impractical. Yet I cling to them because I still believe, in spite of everything, that people are truly good at heart. It's utterly impossible for me to build my life on a foundation of chaos, suffering, and death. I see the world being slowly transformed into a wilderness. I hear the approaching thunder that, one day, will destroy us too, I feel the suffering of millions. And yet, when I look up at the sky, I somehow feel that everything will change for the better, that this cruelty too shall end, that peace and tranquility will return once more."

Anne Frank, 15 July 1944.

Nain tossa yks paiva sellasta unta, ett mun piti vierailla Hannibal Lecterin luona sen sellissa siella mielisairaalassa osana mun palvelua, social servicea. Ma olin aina ihan taysin paniikissa siella ja loppujen lopuks mun oli pakko menna puhumaan palvelun johtajalle. Ma sanoin sille, etta ma en yksinkertasesti voi tehda sita enaa, mulla on jo nyt traumat koko loppu elamakseni, ma tuun olemaan hermoraunio elamani loppuun asti. Mut se oli hirveen pelottavaa ku jostain kumman syysta sen palvelujohtajan toimistoon mentiin Hannibalin sellin ohi (1. Mista lahtien kenenkaan mielisairaalan henkilokunnan toimistoihin pitaa menna jonkun kannibaalin sellin ohi? 2. Miks vitussa mun palvelun johtajalle olis toimisto siella, kun palvelut on taysin koulun oma asia?). Ja Hannibal olis nahny mun menevan siita ohi ja se olis tienny, ett ma oon vaihtamassa. Hui kamalaa. No ma sit jotenki ryomein sen sellin oli sillee ett olin mukamas nakymattomissa. Ja sit ku paasin sinne johtajan toimistoon, niin se johtaja oli meidan ChildLine supervisor Rob, jolla ei oo mitaan tekemista meidan koulun kanssa ja viela vahemman mun service sessioiden kanssa (paitsi ChildLinen, obviously) mut se se kumminkin oli ja asiassa ei muka ollu mitaan erikoista. Eka se luuli ett naa Hannibalin visiitit oli mun activity eika service session :DDDDD mut joo. Sit herasin.

Mullako oudot unet?

"en aio seurata keskustelua enää, taidatte olla jossain ihme transsissa kun ette tajua että homous on sairaus"


ihhihii <3


Homofobia on sairaus