Kun oot yksin kaiken keskellä, etkä saa mistään kiinni
Ja kun tuntuu ettei enää jaksa edes yrittää
Kun on pimeetä ja kylmää, sun sisällä ja ympärillä
Niin sillon tajuut sun on pakko nousta jaloilles
Mä en aio päästää irti, mä olen täynnä elämää
Oon tarpeeks säälinyt mä itseeni, nyt pidän pystyssä mä pään
Mä en aio päästää irti, vaan rakastella elämää
Kun tyhjyys ottaa musta kiinni en hukuttaudu enää ikävään
Jos vihaa kaikkee ympärillän, alkaa vihata myös elämää
Jos nyt menee umpikujaan, ei pääse enää edes takaisin
Sä tarvit vihaa alas repiikses, mut tarpeeks rakkautta rakentaakses
Ja nyt on aika etsii eikä pelkästään tuhota