IRC-Galleria

Ruusu lapsi kasvaa.

Hän kasvaa ja kypsyy,

kunnes lopulta kukka ei pysty häntä kannattamaan.

Hän putoaa.

Peloissan tarraa kiinni oksaan, piikit kaivautuvat lihaan, ja veri vuotaa.

Alla meri myrskyää, ruusun lapsi pelkää.

Ote kiristyy ja piikit kasvavat, kipua, verta.

Hän kasvaa kivussa, kuten muut ympärillään, pelkäen tuntematonta, eikä uskalla päästää irti tuskastaan.

Lapset kasvavat ja kärsivät, näkevät toisten tarrautuvan kiinni piikkeihin, toisten putoavan, ja katoavan aaltojen alle.

Hän näkee kuinka veri houkuttaa hait, näkee haiden repivän pudonneita.

Hän näkee myöskin toisten selviytyvän, pitelevän toisiaan, hymyilevän.

Hän näkee onnellisuutta.

Hän pelkää, ja kärsii.

Veri vuotaa, kyynelet vuotaa.

Tuskaa tuntuu olevan liikaa, kädet riekaleina, ruumis vuotaa verta.

Hän pelkää, hän kadehtii.

Ainoa vaihtoehto on roikkua kiinni, kärsiä, antaa ruumiin ja piikkien kasvaa yhteen, ja riutua kärsimyksessä.

Tai päästää irti, repiä lihansa irti piikeistä, kestää tuska, ja pudota.

Pudota tuntemattomaan, ja toivoa parasta.

Hän päästää irti. Putoaa, pelko valtaa hänen sydämensä, hän liitää ilman halki kuin ruusun lehdet tuulessa.

Hän putoaa, hän toivoo, että kaikki loppuisi hyvin.

Hän putoaa,

ja katoaa aaltojen alle.

Tuntemattomaan.