IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Blogi

- Vanhemmat »

AtlantisKeskiviikko 16.05.2007 23:37

Thank you father, for what you've done.
Thank you, for all the fun.
You gave us food.
You gave us toys.
But did you think, about what you did?
The consequenses, of your prosperity?
Did you consider, what it meant,
to cut down the forests,
to dam the rivers?
Did you consider what it meant?
Animals died, they're just beasts.
Forests burned, they're just trees.
Jobs were lost, they're just lazy.
Childern starve...

Did you look, at the consequenses?
Did you see, the worm eaten bodies?
What if they were your children?
What if it was your brother?
What if it was your mother?
What if it was you...

What is your excuse?
You did it for us?
You did it to keep us safe?
You did it to secure our future?
You did it fo yourself...

Ice melts, creatures die, and you make money.
Money makes the world go around.
It's getting hot father, you will not see the polar caps melt,
you will not see the world drown, for your selfishness.
I will...

My children will starve, to feed the millions,
My children will know a world in chaos,
My children will see little more than suffering, a dying world...
Billions, without homes, without food, without a country, for theirs sank beneath the waves.
All this, for fast food, for factories, for fat wallets, for you ego.
what about everyone else?

We forgive you father, for you have sinned.
It is not too late, think about us.
You leave us a dying world.
A shell, of the beauty you've known.
We cannot see the snow capped mountains any longer father.
You've brought the fate of Atlantis upon us.
Doomed us all.
But we forgive you father, for we see the suffering.
And we've learned to love.
We must all see, we must all care.
Compassion will save us, where your ego has doomed us.
you must save yourself...

It is not too late father, you can still redeem yourself.
For not all forgive you where we do, those whom you've killed.
For homes destroyed.
For loved ones taken.
For spirits broken, out of selfishness.
There is still so much you can do,
so much that can save us,
and secure our future,
and save your soul...

Save us father, or step down, and let us fix your mistakes.
Please father, before it is too late.
Help us, save our children.
Help father, and save our planet.
Save us all, please.
Before all is lost, and you kill us all.

Before we have to kill you all....
Before we have to wrest a dying world from your bloody hands,
simply to survive...

Ruusun LapsiMaanantai 14.05.2007 02:29

Ruusu lapsi kasvaa.

Hän kasvaa ja kypsyy,

kunnes lopulta kukka ei pysty häntä kannattamaan.

Hän putoaa.

Peloissan tarraa kiinni oksaan, piikit kaivautuvat lihaan, ja veri vuotaa.

Alla meri myrskyää, ruusun lapsi pelkää.

Ote kiristyy ja piikit kasvavat, kipua, verta.

Hän kasvaa kivussa, kuten muut ympärillään, pelkäen tuntematonta, eikä uskalla päästää irti tuskastaan.

Lapset kasvavat ja kärsivät, näkevät toisten tarrautuvan kiinni piikkeihin, toisten putoavan, ja katoavan aaltojen alle.

Hän näkee kuinka veri houkuttaa hait, näkee haiden repivän pudonneita.

Hän näkee myöskin toisten selviytyvän, pitelevän toisiaan, hymyilevän.

Hän näkee onnellisuutta.

Hän pelkää, ja kärsii.

Veri vuotaa, kyynelet vuotaa.

Tuskaa tuntuu olevan liikaa, kädet riekaleina, ruumis vuotaa verta.

Hän pelkää, hän kadehtii.

Ainoa vaihtoehto on roikkua kiinni, kärsiä, antaa ruumiin ja piikkien kasvaa yhteen, ja riutua kärsimyksessä.

Tai päästää irti, repiä lihansa irti piikeistä, kestää tuska, ja pudota.

Pudota tuntemattomaan, ja toivoa parasta.

Hän päästää irti. Putoaa, pelko valtaa hänen sydämensä, hän liitää ilman halki kuin ruusun lehdet tuulessa.

Hän putoaa, hän toivoo, että kaikki loppuisi hyvin.

Hän putoaa,

ja katoaa aaltojen alle.

Tuntemattomaan.
- Vanhemmat »