SIS*LTÄÄ ANGSTIA!
voi luoja, kasvampa mä nopeesti!
Enkä vieläkään osaa noita juttuja, et miten ämmät ja ännät laitetaan, voi luoja.
Ja sitten, tuntuu et koulu on ihan jees, siis voitteko kuvitella IHAN JEES, päässä vikaa.
Mut tota noin joo, sielt tulee maanantaileffana apinoidenplaneetta jee.
Millonkohan mäkin löydän paikkani tässä maailmassa? Tuntuu vaan olo jotenkin niin turhalta kun ei voi mitenkään olla avuksi muille, tai siis, mulla kun on koko elämän ollu kauhee tällänen auttamisvietti, haluisin aina vaan olla ihmisille avuksi ja hyödyksi, mutten ole vielä löytänyt sitä, että miten olisin avuksi.
Se on mulle niin paljon, jos joku sanoo joskus kiitos. Jostain mitä olen tehnyt, kuunnellut vaikka jonkun jutun joka on painanut mieltä, lohduttanut, koittanut auttaa, ehkä auttanutkin, ja sitten se kiitos, se on jotain niin parasta.
Joku angsti, en mä tiiä, kun tuntuu ettei porukka ees tarvii mua yhtään mihinkään tai välitä musta, tiedän toki, että on ihmisiä, jotka mua tarvitsee tai välittää ja ajatus näistä ihmisistä viekin tämän ajatuksen aina pois, mutta ajattelin sen nyt kerran kirjoittaa ylös. Kuitenkin niin harvoin joku toteaa mulle, että oon ihan jees, tai kiva, tai että välittää tai yleensä jotain positiivista musta, joten alkaa tuntumaan aina, ettei mussa mitään positiivista olekaan. Saan kuulla sitä että olen tyhmä, en ole oikeastaan pitänyt itseäni koskaan mitenkään tyhmänä, paitsi viime syksystä, saattaa tietenkin johtua lukiosta. Laiskaksi haukutaan, mutta se mä nyt olenkin, tiedän :D Eikä se mitään haittaa. Ja toi tyhmäkin saattaa johtua mun ylihuonosta muistista, joka oikeasti on jostain hyvin syvältä kun en muista mitään oleellista tai tärkeää. Huonoksikin haukutaan, muttei kyllä sekään haittaa yhtään mitään, lähinnä vaan nauran :D Ainut siis on tuo tyhmä, tai vajaa, se oikeesti sattuu jos joku sanoo niin, koska kyllä mä oikeesti asioita tajuan ja on mulla järkeviäkin ajatuksia, hyvinkin järkekiä, mutta jossen tajua juuri jotain mopojen moottoreista tai jostain muusta, mistä mun ei edes tarvitse tietää, niin ei se musta tyhmää tee.
Mutta joo, nyt tunnen itseni hyvin tyhmäksi kun tällästä kirjottelen. Mulla ei vaan tunnu olevan tällähetkellä sellaista ystävää, joka oikeasti mua arvostais, tai on mulla, tiiän ainakin yhen joka mua varmasti puhtaasti arvostaa, eikä pidä tyhmänä, mutta sekin on niin kaukana. Aina silloin niitäkin ihmisiä kaipaa on välit ei ole pysyneet niin hyvinä ja aktiivisina. Ja sillon miettii, että olisiko sitä pitänyt pitää paremmin yhteyttä ja kertoa useemmin että ne on mulle tärkeitä.
Mutta joo, asiat mulla on äärimmäisen hyvin, mutta silti kun kaivaa, löytää tällästä negistäkin :D aika positiivista ^^