Olin lähös nukkuu mut poikkesin olohuoneen kautta, jossa iskä ja veikka nukku vierekkäin sohvalla, Tatu lattial siin vieres, valaistus oli mitä rauhallisin ja joululaulut soi novalta.
Jäin siihen sit fiilistelee joulubiisejen tahtiin, alias tanssimaan perinteisii diskoliikkeitä seiskytluvulta kulkuset tilityksen tahtiin, siin sit vähäks aikaa muokkasin tanssiini hieman vähemmän liikkuvaksi ja mietin, et ai että on hieno hetki, ei voi sanoin kuvailla miten hieno fiilis jotenkin siinä oli, ei voi muuta sanoa kun joulufiilis, se joulunlämpö, nähä iskä ja veikka siin vierekkäin, tuntee se et on kotona ja kotona kaikki on jees, Krisu poisti vessas meikkei ja kommentoi mun tanssii jotenki, tanssin valssii yksikseni, aaaah, niin hienooo, niin hyvä fiilis.
Se hetki ei ois saanu kadota koskaan, mutta sitten Krisu huusi et pistä radio kiinni ku pitäs saada nukuttuu, laitoin sen kiinni, muttei tunne hävinny, se on mul vieläkin. Voikun sen vois laittaa purkkiin ja ottaa sieltä esille sillon kun tuntuu pahalta.
Mutta jos saisin tän tunteen aina kun tahdon, ei se olis enää niin ainutlaatunen.
Rakastan joulua enemmän kun tiesinkään, ainakin tätä joulua, muutenkin onnistunu juttu tänävuonna, onnistunein pitkään aikaan.
voi vaan kirjottaa et sydän <3
Ja ois mul paljon pohdintoi et miks tää joulu oli niin mahtis ja onnellinen ja tämmöne ja tommone, mut eipä toi äskönenkään teksti ollu kovin helposti luettavaa, joten taidan jättää pohdinnat sikseen. Elämä on sydän, nyt tuntuu siltä, just tällä hetkellä.
Tietysti on paljon mitä haluis ja luulis tarvitsevansa, ehk tarviiki, mut just tällähetkellä mä en tarvii mitään, näin tuntuu hyvältä. Mutta koska oon niin angstipersoona, kerkiin jo suruttaa sitä ku joulun kohokohta, eli aatto meni jo ;/ Vuoden saa tätäkin sitten uudelleen odottaa.