mun täytyy yrittää nousta,
mutapohja ei ole paikkani
siispä vuodatan nyt kyyneleen,
viimeisen sinun vuoksesi,
ja jatkan elämääni,
hymyillen kuljen tieni loppuun,
ei se ole helppoa, ei tietenkään,
koskapa asiat olisivat ?
tai elämä ?
mutta eihän elämästä uusintoja saa,
joten turha sitä on suremalla uhrata,
varsinkaan kusipäiden perään itkemällä.. ;)