IRC-Galleria

Mie olen vähän miettiny asioita..::DDd

Voi helvetti että mie vain sitten osaanki vihata muutamaa ihmistä niin helvetin paljon.
siis miten lapset voidaan kasvattaa käyttäytymään tuollalailla ? esim. niinko hakkaamaan
naisia ja tällee, että kyl siin sit tietää millaset on kotiolot kun loppupeleis sit vaan hakataan tyttökavereit ja tällee.

ja kyllä, ihan kokemuksen kanssa puhun. Ei siin kotiolot ole mitkään hehkeet ollu, kun opitaan asiat käsittelemään nyrkin kautta. mut naistenhakkaajia en tule tukemaan, koskaan. Enkä myöskään anteeksi antamaan kyseiselle henkilölle, vaikkakin muutaman kerran sen jo teinkin, mutta mitä siitä saa kiitokseksi ? lisää uhkailuja ja nyrkiniskuja.

Sitten kun hmmh valtsun rannalla eräs muka ''kova'' poika tuli minua uhkailemaan, muka tyyliin rovaniemen kovis, jota kaikki muka pelkää ja minua varoittelevat hänestä, että vetelee turpaan jos en poistu, niin onko tuo sitten todella niin kovaa, uhata heti hakata, käyttää nyrkkejään kun asiat eivät kulje oman ajatusmaailman kautta ?? Että kyllähän se varmaan on niin vitun kovaa uhkailla naisia / pienempiä. Mutta ootappa ku tulee lähellekkään samankokoinen, niin joha on paskat housussa nämäkin ''rovaniemen kovimmat kundit'' lol. Ei siinä, odotin innolla että tämä jätkä olisi tullut minulle sitten voimansa näyttämään, sen sanon että sopii yrittää. =) eipä tullut.

Se siitä..

Lisäksi, on se kumma nuo tuollaiset ihmiset, tai tarkoitan niitä, jotka pettävät lupauksia taikka kääntävät takkia. Esimerkiksi nämä ''ystävät'' jotka ovat niin hyviä ystäviä, kunhan oma napa hyötyy. Mutta heti, kun pitäisi tehdä elettäkään esim. piristääkseen toista ystävyyden osapuolta, ei siihen suostuta, jottei oma päivä menisi pilalle. Eihän se nyt olisi soveliasta, olla ystävä toiselle joka on valmis tekemään puolesta kaiken, kun siinähän voisi vaikka OMA päivä mennä pilalle. Oon vähä miettiny, et kannattaako minun periaatteessa muutaman ''ystäväni'' kanssa missään tekemissä enää olla, kun tämä on ystävyyden hyötysuhde ? Olen heille mitä parhain ystävä, ja takaisin saan vain lisää paskaa oloa, selän takana paskan puhumista ja suoraan haukkumista. Vastaukseni; ei.
Ja muutenkin ihmiset, jotka lupaavat paljon, antavat vähän. Pillittävät sitten persauki kun menettävät mitättömillä lupauksillaan kaiken. Senkin sanon, että kyllä nämä kyseiset ''ystävät'' tulevat vielä yksin jäämään, enkä ole heitä sitten enää tukemassa, kuten eivät hekään minua vaikein hetkin. Ja nämä mitättömät lupaukset, en suosittele lupaamaan mitään, mistä ette kiinni pysty pitämään.

No kai mie nyt tiiän ettei näitä kukkaan lue, mut kunhan kertoilen..

Lisäksi semmoista: mitä järkeä kiusata ketään ? voisin upottaa kaikki joiden näen toisia kiusaamaan vaikka suohon, se, että aletaan jo pienestä pitäen kiusaamaan ja jatketaan sitä siihen asti, kun mahdollista, on aivan väärin. Minusta olis kiva murhata kaikki kiusaajat=) tai edes ne lapset, jotka siihen suuntaan menevät, koska omaa itseluottamustaan he yrittävät sillä kohentaa, ja huomaavat toimivan, niin jatkavat. Se on kaikkein säälittävin tapa pyrkiä nostattamaan huonoa itsetuntoa edes hiukan, kiusata toisia. Siinä ei sitten kans yhtään ajatella toisia / toisen tunteita. Oma itsetunto hyväksi ( joka ei sitten loppupeleissä kiusaamisesta edes parane ) ja toisen maahan, joka todellakin varmastikkin huononee ja hiipii lattian tasolle.

Ja kuinka monta todellista ystävää kenelläkään loppupeleis on ? Kun ajattelen, itse olen ollut aina valmis uhraamaan ystävieni takia vaikka henkeni, ja sitten kun itse tarvitsee minkään luokan apua, ystävät hiipivät selän taakse turvaan. Kyllä mie tästä nyt muutaman tälläisen tuen ja turvan osaan mainita, kuten mahdollisesti Hannes ja nykyisin tuntuu että tuo Jere, vaikkei kauaa ollakkaan tunnettu, mutta siihen ne sitten jääkin. Että onko maailma todella menossa siihen, että täällä ei ole niinku ketään johon luottaa / turvautua ? muuta kuin itsensä. Moni ystävä tietää, että olen valmis vaikka hirttämään jos joku heihin koskee sormellakaan, mutta en tiedä, nykyisin tuntuu, että paskat minä kenellekkään mitään tee / kenellekkään ole hyvä ystävä tai kenenkään takia uhraudu, kun vastapalvelus on yhtä välinpitämättömyyttä, he vain käyttävät hyväkseen kun tietävät luonteeni. Mutta en silti tahdo alkaa samanlaiseksi paskakaveriksi kuin liian monet, joten enpä muutu, katsotaan koska huomaavat ne minun uhraukset, ja mahdollisesti kiittävät. Vaikkakin seuraavassa juttua juuri asiaa jatkaen.

Nimittäin tämä kiittämättömyys ! että vaikka tekis mitä kenen tahansa hyväksi, niin vastaus on tyyliin ''olisin mie itekki osannu'' ''oltais me muutenki sovittu'' ''en ois sua tähä tarvinu'' ''olisin pärjänny sille yksinkin'' vaik eka kerjätty apua tyylii maassa maaten.

No, mutta jokainen taaplaa tavallaan, ehkäpä muuttuu näilt osilt ku vähän aikuistuu, mutta tuskin, jos on elämäntyylikseen ottanut lapsesta/nuoresta pitäen tuollaisen välinpitämättömyyden ja kiittämättömyyden, kunhan itse hyötyy asenteen muita ihmisiä kohtaan.

Ehkä jotkut ihmiset jotka tämän vaivautuvat lukemaan löytävätkin tätä itsensä, mutta se ei ole minun ongelma, itseppäs olette olleet paskakavereita / paskapoikakavereita / paskatuttuja. Itse en tästä tekstistä anteeksi ole pyytämässä, evvk. Ei ole minun ongelma jos joku pikku nirppanokka vetää täst herneen nokkaan, sit häätynee vaan odotella sitä että kasvaa isoksi ja oppii hyväksyyn sen, mitä minä ja varmasti monet muut hänestä ajattelema. :))

Ei jotenki jaksais enää olla yhdenkään paskakaverin kaveri, mutta mitä mul jäis kätee ?

Jos ajattelemma että olis mul joku tilanne pääl tyylii tappelu, ja kyseisessä tappelussa olisi minä vastaan 100 ihmistä, ja minä olisin yksin puolellani, kuka rohkea jäisi rinnalle kuolemaan ?=) ei kukaan.