IRC-Galleria

Etsin ihmisten katsekontaktia, turhaan, olin heille kuin ilmaa.
Kaikilla muilla tuntui olevan hauskaa, kukaan ei ollut yksin,
ja jos olikin, huolehdin, ettei kauaa, itse olin silti niin yksin, en välittänyt siitä.
Toivoin, että joku huomaisi minut, ehkä huomasikin, itse en vain huomannut.
Ei kukaan kuitenkaan tullut juttelemaan, ei näyttänyt tunteita, ei rakkautta, ystävyyttä,
ei edes vihaa. Ei mitään.
Lopulta löysin ihmisen, joka tuntui välittävän, niin, hän tuntui välittävän,
mutta koska totuus on aina tarua ihmeellisempää, paskat hän välittänyt muista kuin
itsestään, tarjosi vain karttaa helvettiin.
Kaikki tapahtui niin äkkiä, elämääni vain käveli joku, ei hän koputtanut tai kysellyt,
hän vain tuli, sisään suoraan sydämeeni, kuunteli ja kokosi sydämeni sirpaleita pala
palalta suurempaan osaan, pala palalta vahvemmaksi.
Hän vain takertui minuun, takertui tunteisiin, takertui sieluun ja sydämeen, hän
on se josta en koskaan halua irroittaa, hän on se joka tarjosi minulle karttaa taivaaseen,
se jolle voin kertoa ilot ja surut, se jota voin rakastaa, hän on se, ystävä nimeltään Hannes<3