kaikki sattuu, niin paljon, niin kivuliaasti.
kaiken täytyy tapahtua vaikeimman kautta, tahdosta riippumatta.
tai no tahtohan sen määrää, ikävä kyllä ei minun tahtoni, vaan sinun.
sinähän se olet joka elämästäsi ja liikkeistäsi päättää, en minä sinua ohjaa.
sinä se päätät, jos et halua olla kanssani, tai rakastaa minua, tai no
et sinäkään, vaan tunteesi. minkä sinä tunteillesi voit ? en ole itseäni
takiasi muuttamassa.
olen kuitenkin tajunnut, välitän sinusta. mutta riittääkö se ? riittääkö se, että
vain minä välitän ?, ei. mutta todellisuudessa oletko sinä se minun elämäni
tukipilari johon voin tarttua kun minun on paha olla, joka pysyy rinnallani päivästä
toiseen, ei pakene huonojakaan päiviä.. oletko ?