missä on se elämäni ?
se elämäni jonka omistin viellä vuonna 2005 ?
se elämä, jolloin pystyin hymyilemään, ja kaikki oli kaunista ?
se aika, jolloin elämälläni oli tarkoitus, montakin.
kyllä te tiedätte, että en aio kauaa jaksaa, en yksin.
tarvitsen tukea, jokaisen, mutta kuka sitä suostuu antamaan ? ei kukaan.
tarvitsen tarkoituksen, sille elämälle jonka pitäisi jatkua viellä niin monia vuosia,
niin monia onnettomia hetkiä, niin vähän onnellisia aikoja.
kyllä, olen muuttunut, mutta henkisesti olen yhä se sama ihminen, sama joka
olin silloin kun olin onnellinen, mutta olen heikompi, haurastuneempi, voimattomampi.
olen menettänyt liian monta ihmistä, liian monta rakasta ja läheistä, liian
monta suhdetta. eivät he kuolleet ole, he eivät enää vain jaksa, eivät halua.
nyt kun olen yksin, mietin asioita ja satutan itseäni niin henkisesti
kuin fyysisestikkin, olen tajunnut tarvitsevani ihmisen joka minua
tukee päivästä toiseen, vuosista seuraaviin, mutta kuka haluaisi ihmisen,
joka ei vain enää jaksa, pysty tai halua elää yksin, ihmisen, joka tarvitsee
niin paljon tukea, syytä jatkaa elämää.