Mut on hylätty niin monesti ja enkä tiedä minne meen
Mun päässäni on polku, mitä pitkin kävelen
Päässäni äänet tyhjyyttä lupaa
Mikä vois auttaa, tää on ku itsemurhaa
Pimeydessä lasken tikapuita pitkin
Valoa ei näy, tää on vaa yksi riski
Katkera mieli, miks päästin siitä irti?
Lupaukset mä pidin, kyyneleitä silti
Kaiken minkä koin, naamast siitä arpi
Mustat kyyneleet, sisäisenä vanki
Uudestaan huudan: "miten voisin auttaa?"
Maskeja naamalla joit ei tulla muistaa
Mä tiesin kyllä aikani mut en ollu valmis
Unelmatkin kuoli, vaikka annoin kaikkeni
Viimein mä tiedän että oon yksin
Viimein mä vietän mun elämäni yksin
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2011 (22)
-
▼
2010 (381)
- ▶ joulukuu 2010 (11)
- ▶ marraskuu 2010 (23)
- ▶ lokakuu 2010 (15)
- ▶ syyskuu 2010 (34)
- ▶ elokuu 2010 (27)
- ▶ heinäkuu 2010 (35)
- ▶ kesäkuu 2010 (42)
- ▶ toukokuu 2010 (43)
- ▶ huhtikuu 2010 (17)
- ▶ maaliskuu 2010 (44)
- ▶ helmikuu 2010 (50)
- ▶ tammikuu 2010 (40)
- ▶ 2009 (98)