Talvi. Mitä se on? Se on tönköksi puettu pieni lapsi pelaamassa räkäjojoa Cittarin kulmalla. Kirkas helmi hiipii vasemman sieraimen alapuolelle kurkistamaan uteliaana maailmaa ja säikähtää takaisin piiloonsa. Tämä kierto tuntuu toistuvan loputtomuuksiin, ainakin siihen asti kunnes aurinko sammuu. Vähän matkan päässä aikuinen on jo oppinut elämänkokemuksellaan siisteyttä. Tämä viinaksilla viritetty, syrjäisemmän polun askeltaja, pyyhkii huojuen mutta tottuneesti nenänsä alusen – tärkäten näin hihansa lopulta koviksi. Oppia ikä kaikki.
Nii… onhan talvi toki muutakin kuin yletöntä liman eritystä poskionteloissa. Talvi on keltainen läikkä lumella juoruamassa maailmalle: ”Katsokaa, tässä tuli vastaan rakkoni rajallisuus!” Talvi on turhautumista ylitse sietämättömyyden mainingin.
Kesä tekee pikavierailun, se vain pyörähtää ovella kuin postinjakaja. Mutta tämä talvi sitten – perkele, sillä on kyllä aikaa. Talvi tulee kylään kutsumattomana vieraana suurten matkalaukkujensa kanssa. Talvi on ikävä. Talvesta ei kukaan haluaisi ottaa vastuuta. Talvella saapi painaa paukkupakkasessa turpa ja perse huurteessa pitkin pimeitä, niljaisia katuja luunmurtumia väistellen. Aamuisin äiti pakottaa pukemaan päälle sen lämpöisen ja nolonnäköisen toppatakin, toiset sitten välitunnilla osoittelevat ja hihittelevät. Vituttaa. Sormiakin paleltaa ja harmittaa. Kieli jäätyä napsahtaa kiinni lipputangon jalkaan tai lyhtypylvääseen vaikka kuinka nopeasti lipaisisi. Ruukkusalaatti paleltua kilahtaa kauppareissulla marketin muovikassiin. Ja mikä pahinta; talvi tuo tullessaan jouluaaton ja pahvinaamaisen naapurin sedän, jota joulupukiksikin kutsuttaman - se pieniä lapsia pelottaa. Kesä on mukavampi. Kesällä naurattaa. Kesällä on vähemmän lunta eikä tarvitse hiihtää ihan niin paljon. :D