IRC-Galleria

Päätin just et voisin vihdoinkin, ties kuin pitkän ajan jälkeen, muuttua tunnistamattomaks ja vaihtaa gallerianimeni. >:D Any ideas?

"These Scars of my past made me who I am
There's no reason for me to grieve any more"

"Mä irvistän sulle koska mä en tykkää muista hevosista"
"Mun pitää myydä sut koska sä syöt niin paljon"
"Topias puree, joten sun pitää nyt purra ton kättä"
"Jooko et nyt mä kuolen ja te löydätte kaupasta uuden samanlaisen"

...On se kiva kun pikkulapset eläytyy heppaleikkeihinsä noin hyvin. |'D

Oon aika muotiguru näin kotona: toppi, shortsit ja pitkävartiset villasukat.

..mut eihän muodin tarkotus ollutkaan olla järkevää, ainoastaan näyttää hyvältä? (; Ei sillä että tää yhdistelmä näyttäis hyvältä mut silti.

Se fiilis kun oot lähös keskustaan moikkaa frendiä ja (huom, mä asun kerrostalossa) ulko-ovel tajuut et kengät jäi kotiin. D:

Päätinpäs etten sittenkään muuta viel pois kotoo. Äiti lähti pikkusten kaa Jämsään, ja tääl koton on niin hiljasta etten keeeestä >___> outoo, koska oon aina kaivannu hiljasuutta. Nyt yhtäkkii haluunki ne metelöijät tänne takas.

MUTTA. Kesäloma alko, ja todistuksen keskiarvoks tuli 9,77 c: nostinpas 9,46:sta ylöspäin tekemättä juuri mitään asian eteen o/ lukuaineiden keskiarvo oli 9,91. Oon aika ylpee itestäni, vaikka olinki vähän laiska. Ilosta kesää vaan kaikille, pitäkää hauskaa ja metelöikää miten paljon tahdotte c:

Viikonloppuna kahdesti. Nää molemmat kävi mulle, samana päivänä ja olin silleen "oh shit" ku kävelin aamul vessaan tyyliin puolalasti ja eteises oli joku mies. D:



Ja tää oli aika awkward, koska porukoitten katseet porautu mun selkään huutaen jtn "OH GOD SAVE HER, SHE'S WATCHING SOFTPORN!"
..kuolin.

Ensimmäinen. Millasta elämä olis ilman unelmia? Jotkut sanoo niiden olevan turhia. Mun mielestä unelmat ja haaveet on aika olennainen ja tärkee osa elämää. Eiks keksinnötki oo syntyny unelmista, esimerkiks halusta lentää? Maailma, jossa kellään ei olis haaveita, olis aika tylsä.

Ja toinen. Onks aikuisten unelmat jotenki arvokkaampia ku lasten ja nuorten? Monestihan aikuiset ns. kieltää lapsiaan seuraamasta omia unelmiaan ja sen sijaan esim. opiskelemaan pitkälle ja täten usein toteuttamaan vanhempiensa haavetta valkolakista tai vastaavasta. Eiks unelmat oo unelmia joka tapauksessa? Usein vanhemmat pettyy pahasti jos lapsesta ei tuu jotain hienoa mitä lie maisteria tai jotain mitä ne nyt ikinä jälkikasvustaan onkaan toivonu. Jos vanhemmat haluu vaikkapa tyttärestään lääkäriä mut se haluaakin ite olla rekkakuski, ni miks se ei sais olla rekkakuski? Ammattihan sekin on. Ja millasta elämä olis, jos kaikista tulis lääkäreitä eiikä maailmassa olis ainuttakaan rekkakuskia?

..anteeks tää purkaus. Tässä vaan selvennys eräälle nimeltä mainitsemattomalle henkilölle, joka ei tainnut vielä ymmärtää mun kantaani asiaan. Ja voihan muutkin toki tän lukea, ei siinä mitään :--D