On kuuma. Kurkku on karhea ja särkee päätä. Olon hillitsemiseksi ja rentoutuminen lääkehöyryistä saa silmäni sulkeutumaan hetkeksi. Lämpimässä turvapaikassa olen turvassa. Pois sieltä, missä olo oli turvaton ja elämä yksinäistä. Valinta turvallisesta paikasta, on sekin illuusio, että olisi turvassa. Mieli hiljainen ja seesteinen, liiankin tietoinen, vailla päämäärää, on vain, on vain.
Silmäni avatessa toivon, että aika olisi mennyt eteenpäin ja olisin jossakin, missä en ikinä uskoisi olevani. Kuin onnellinen uni, jossa ei olisi murheita, ei vihaa ja kaikki olisi hyvin ja onnellista. Unet enemmän haluavat kertoa, mitä on tapahtunut, kaikuja ja kysymyksiä. Maailmassa, jossa herään, on jälleen, vanha tuttu, tuntematon katto.