IRC-Galleria

Ei ole kuin pari vuorokautta, ja sit pitäs olla valmista. Huomen siivotaan ja tiistaina leivon viimoset keksit, pienen kakun ja koristellaan piparitalo.

Mulla on aivan hirvee hinku kirjoittaa tarinaani, ei vain ole aikaa siihen juuri nyt. Pahus vieköön. Ja just kun mun yhelle päähenkilöistä iskee paha angsti ja identiteettikriisi XD Pöljältähän tuo kuulostaa, mut kuitenkin.

Nii, jatketaas taas myöhemmin..

kirjoteltua tännekkään mitään. Elämä ei oo pysähtyny, ei se siitä kiinni oo. On oikeesti tapahtunu nii paljon kaikkee, mitä en yleisesti viitti laittaa jakoon. Nyt kuitenkin ajattelin laittaa tänne pätkän keskeneräisestä tarinastani. Pätkä on täysin raaka versio (eli muokkaamaton), eikä näin ollen ole vielä valmis. Ehkä joskus saan sen siihen kuntoon, että voin pitemmästikkin laittaa. Saa nähä.

Nyt siis:

Eterna: Nekon menneisyys

Joona katsoi tuimana vangittua, sähkönsinistä lohikäärmettä. Se yritti vieläkin karjua ja käyttää vaarallista sähköistä henkäystään, vaikka kullankeltainen, magiaa hohkaava vanne pakotti sen leukoja yhteen. Joonaa kävi lohikäärme sääliksi. Hän näki, että tämän uljaan olennon järki oli sammunut. Sen silmistä näkyi vain suurta tuskaa. Olisi kaikista paras lopettaa se ja silti Joona kysyi muilta paikalla olevilta lohikäärmeiltä, ”Onko minun pakko tappaa se?

Suurin ja vanhin paikalla olevista lohikäärmeistä huokaisi raskaasti. ”Muuta vaihtoehtoa ei ole. En halua hänen kärsivän enää yhtään enempää. Icshiba-velho vahingoitti häntä ihan tarpeeksi pahoin.” Neko laski päänsä lähemmäs Joonaa. Suuri kyynel vierähti alas lohikäärmeen poskea. ”Hän on veljeni, Hjeita. Vain entisaikojen lohikäärmemieli voisi auttaa häntä. Mutta sellaista ei enää ole. Vanhojen suku on sammunut ja heidän tietonsa ja taitonsa ovat iäksi kadonneet. On vain heidän raunioituneita kaupunkejaan ja niistä tuskin on enää apua.” Lohikäärmeen sulava, punasuomuinen iho kahisi hiljalleen, kun tämä kääntyi katsomaan jyrkänteeltä horisonttiin.

Nekon mieli vaelsi kauas menneisyyteen, aikaan jolloin hän oli viimeisen kerran lentänyt sinisen taivaan alla veljensä kanssa. Kuinka heidän sulavat kehonsa kirjoivat taivasta ja kuinka Hjeitan naaras oli liittynyt mukaan tanssiin poikasten kanssa. He olivat olleet upea näky. Säihkyvän sininen ja laavanpunainen vartalo olivat yhdessä tehneet uskomattomia solmuja ilmassa, joiden läpi kullankeltainen naaras oli kahden smaragdinvihreän poikasen kanssa syöksynyt.

Kesken kauniin tanssin Icshiba ilmestyi kuin tyhjästä suoraan Hjeitan selkään. Karmivan naurun saattelemana Icshiba suuntasi valkohehkuisen sauvansa kohti poikasia ja päästi hirvittävän voiman valloilleen. Sauvasta syöksyi valkoinen valopallo, joka ympäröi hetkessä poikaset ja poltti nämä tuhkaksi silmänräpäyksessä. Naaras yritti hyökätä Hjeitan selässä roikkuvan velhon kimppuun, eikä yrittänytkään raivoltaan väistää velhon valkoisena hehkuvaa sauvaa. Tuho oli välitön.

Myös Neko yritti auttaa veljeään. Sopiva tilaisuus tuli, kun Icshiba keskittyi pysymään Hjeitan niskapiikkien takana suojassa notkealta, käärmemäiseltä keholta ja sitomaan loitsuin Hjeitaa käskyläisekseen. Ennen kuin Neko pääsi iskuetäisyydelle, sai velho Hjeitan mielen vangittua. Karjaisu vapisutti taivaita, kun Icshiba pakotti sinisen lohikäärmeen veljeään vastaan. Salama halkoi ilmaa Nekon vieressä ja repi tämän suomuja aiheuttaen suurta tuhoa punaisen lohikäärmeen lihaksissa. Neko karjaisi kivusta ja alkoi menettää nopeasti korkeutta. Viimeinen muistikuva Hjeitasta oli tämän kiemurteleva lento kohti kaukaisuudessa siintävää maata. Pimeys nieli Nekon kun tämä paiskautui vertavuotavana mereen.


*****

Palautettakin pätkästä saa antaa.

On se kumma kuinka nopeaa aika kuluu. Jotain pikkusiivoamisia on vielä tekemättä ja muutama lahja paketoimatta. Leipoa en ole edes kerennyt.
Onneksi tuli tuota lunta sen pari senttiä. Lapset kun olivat jo huolissaan, pääseekö pukki ollenkaan tuleen.
Toivotan kaikille hyvää joulumieltä ja kaikkea muuta hyvää!
se on moro!

Tuli sitten tänään siivottua. Viimesiä pyykkejä tässä oottelen koneesta ja sit pääsiski nuq. Huomenna pitäs taas ittensä töihin venyttää, saas nähä miten onnistuu. Myöhästynköhän? toivottavasti en, ois noloa.
Mut joo. Täs teille jakamisesta, näin jouluntulon kunniaks..

Nuori mies näki vanhemman pariskunnan istuvan lounaalla Mäkkärissä. Hän huomasi, että he olivat tilanneet ainoastaan yhden aterian ja ylimääräisen juomamukin. Vanhempi mies jakoi hampurilaisen puoliksi ja laski ranskalaiset perunat. Yksi miehelle, yksi naiselle, kunnes jokainen oli jaettu. Sitten vanha mies kaatoi puolet limsasta ylimääräiseen mukiin ja asetti sen vaimonsa eteen.
Vanha mies alkoi syödä ja hänen vaimonsa istui katselemassa pitäen käsiään sylissään. Nuori mies päätti kysyä, että saisiko hän ostaa heille toisen aterian, ettei heidän tarvitsisi jakaa omaansa.
Vanha mies sanoi:
-Voi, ei suinkaan! Me olemme olleet naimisissa 50 vuotta ja olemme aina jakaneet kaiken tasan puoliksi.
Nuori mies kysyi vaimolta, että miksi tämä ei sitten syönyt ja vaimo vastasi:
-Ei vielä, sillä on mieheni vuoro pitää hampaita.

Tajusin just, et jouluun on enään pari viikkoa aikaa, APUVA! Mulla on vielä osa lahjoista hommaamata, kaikki paketoimatta, kortit lähettämättä, saunakin pitäisi pestä ja leipoakin. Tässähän meinaa iskeä jokavuotinen jouluhössötys. Ja minä kun meinasin saada kaikki valmiiksi hyvissä ajoin ennen joulua, ei voi mitään. Onneksi on nuo lapset, jotka auttavat pitämään jalat maassa.
Notta kaikilla olisi hauskaa, tässä pari vitsiä tälle päivälle:

Mitä eroa on entisajan uimapuvulla ja nykyuimapuvulla?
-Ennen piti raottaa uimapukua, jos halus nähdä takapuolen. Nykyään pitää raottaa takapuolta nähdäkseen uimapuvun.

Pikku-Maija ihmetteli veljelle ukin suurta mahaa. Isoveli Kalle viisaampana valistaa:
-Ukillehan tehtiin se pallolaajennus!

Avioparilla oli yhteistä elämäntaivalta takana jo 20 vuotta ja niin vaimo alkoi kinuta, että pitäisi lähteä sen kunniaksi uudelle häämatkalle. Lopulta mies suostui.
-Hyvä on, tehdään uusi häämatka. Mennään samaa reittiä kuin silloinkin ja majoitutaan samoihin hotelleihin, mutta tällä reissulla se olen sitten minä, joka pitelen kiinni sängyntolpista ja kiljun: "Se on ihan liian iso, se on ihan liian iso..."